Kohtuullisuus- ja ylisukupolvisuusajattelu ovat keskustalaisuutta syvimmillään.
Ne tarkoittavat kykyä katsoa pidemmälle kuin seuraava budjettikausi – ja rohkeutta kysyä, jääkö tästä maailmasta jotakin myös lapsille ja nuorille, vähintään siinä kunnossa kuin itse saatiin.
Keskustalaisessa ajattelussa ylisukupolvisuus ja kohtuullisuus kulkevat käsi kädessä.
Ne koskevat luontoa, taloutta, perheitä ja sitä, miten vastuu jakautuu arjessa.
1. Luonnonvarojen käyttö: kaikki mikä on mahdollista, ei ole hyväksyttävää
Suomi on luonnonvarojen maa. Metsät, pellot, puhtaat pinta- ja pohjavedet sekä maaperä ovat mahdollistaneet vaurauden – ”viljele ja varjele” on toiminut, koska olemme toimineet ylisukupolvisesti ja kohtuullisesti. Keskustalainen luontosuhde ei ole joko–tai-ajattelua. Se ei ole teollisuutta vastaan, eikä luonnonsuojelua ihmistä vastaan.
Kohtuullisuus tarkoittaa tässä sitä, että teollisen käytön päästörajat ovat olemassa ja aidosti sitovia, eivät neuvottelukysymys. Ei siksi, että vastustaisimme työtä tai investointeja, vaan siksi, että luonto ei uusiudu vaalikausien tahdissa. Vanhaa metsää ei voi ostaa. Puhdas vesi on arvokkain luonnonvaramme. Meidän tulee pitää niistä parempaa huolta ja vanhat synnit on korjattava.
Ylisukupolvisuus tarkoittaa, että emme jätä lapsillemme vesistöjä, joita ei voi käyttää, tai maaperää, jota pitää puhdistaa vuosikymmeniä. Meillä on tästä historiassa jo tarpeeksi esimerkkejä, esimerkiksi metsäteollisuudessa. Marjoja, sieniä ja virtavesien kaloja tulee voida käyttää turvallisesti jatkossakin osana monipuolista ruokavaliota.
Kotimainen ruokatuotanto on huoltovarmuuden perusta. Senkin pitää pyrkiä koko ajan parempiin menelemiin luonnon kuormituksen ja tuotantoeläinten elinolosuhteiden kannalta. Kannattava kotimainen alkutuotanto on ainoa tae, että seuraava sukupolvi viljelijöitä voi jatkaa tilanpitoa ja jatkaa pientilallisten ylisukupolvisuuden jatkumoa.
Ihmisen ja luonnon suhde on kumppanuutta.
2. Verotus ja perheen talous: miksi kohtuullisuus katoaa sukupolvenvaihdoksissa?
Keskustalaisuudessa perheen toimeentulon pitäisi parantua sukupolvelta toiselle. Ei heikentyä. Silti nykyinen verojärjestelmä kohtelee perintöä ja lahjoja usein kuin äkillistä ansiotonta rikastumista – vaikka todellisuudessa kyse on monesti jo kerran verotetusta työstä, säästämisestä ja yrittämisestä.
Perintö- ja lahjavero alenevassa polvessa ei oikein istu keskustalaisten arvojen mukaiseen ajatteluun, erityisesti silloin, kun se estää:
- perheen kodin tai mökin säilymisen ylisukupolvisesti,
- yritystoiminnan jatkumisen,
- tai sen, että nuorempi sukupolvi pääsee kiinni elämään ilman ylivoimaista velkataakkaa.
Kohtuullisuus verotuksessa ei tarkoita verojen välttelyä. Se tarkoittaa sitä, että verotus ei katkaise edellisten sukupolvien työn jatkumoa eikä estä kansan vaurastumista.
Kun perheen asunto tai yritys siirtyy seuraavalle sukupolvelle, kyse ei ole luksuksesta.
Kyse on turvasta, jatkuvuudesta ja mahdollisuudesta rakentaa omaa elämää paremmista lähtökohdista sukupolvi sukupolvelta. Perheiden ja yksilöiden vaurastumisen pitäisi olla kansakunnan keskeinen tavoite.
3. Naiset, hoiva ja näkymätön vastuu: kohtuullisuus ei ole sukupuolineutraalia
Kohtuullisuus kuulostaa neutraalilta käsitteeltä. Todellisuudessa se ei ole sitä. Hoivavastuu jakautuu Suomessa yhä epätasaisesti – ja se osuu useammin naisiin. Kun vanhuspalvelut murenevat, vastuu ei katoa. Se siirtyy koteihin.
Omaishoitajuus, iäkkäistä vanhemmista huolehtiminen ja arjen yhteensovittaminen tapahtuvat usein palkkatyön ja verotuksen ehdoilla, jotka eivät tunnista tätä todellisuutta.
Kohtuullisuus tarkoittaisi tässä kohtaa:
- lainsäädäntöä, joka tunnistaa omaishoitajuuden elämänvaiheena, ei poikkeuksena,
- taloudellista tukea ja verotuksellista helpotusta niille, jotka kantavat tällaista vastuuta,
- asumisen tukemista silloin, kun perhe järjestää hoivan itse – esimerkiksi suuremman asunnon mahdollistamista verokannustein.
Ei ole kohtuullista, että sama ihminen:
- tekee palkkatyötä,
- maksaa täysimääräisesti veroja,
- ja paikkaa julkisen järjestelmän aukkoja omalla jaksamisellaan.
Kohtuullisuus on myös sitä, että vastuu jaetaan ja vastuunkantoa arvostetaan.
Lopuksi: ylisukupolvisuus on arvovalinta
Ylisukupolvisuusajattelu ei ole hidaste kehitykselle. Kohtuullisuus ei ole vaatimattomuutta.
Ne ovat viisautta.
Keskustalaisessa ajattelussa nämä arvot tarkoittavat:
- luontoa, jota ei kuluteta loppuun voiton maksimoimiseksi,
- perheitä ja yrityksiä, joita ei veroteta yli sietokyvyn,
- ja ihmisiä, joiden hoivavastuuta ei pidetä itsestäänselvyytenä.
Yhteiskunta, joka ajattelee vain tätä hetkeä, kuluttaa loppuun kaiken – myös ihmiset.
Yhteiskunta, joka ajattelee ylisukupolvisesti, rakentaa kestävää hyvinvointia.
Huomioivatko viimeaikaiset päätökset mielestäsi ylisukupolvisuuden ja kohtuullisuuden arvot?
Heidi Mannelin 