Espoossa monet maahanmuuttajat ovat löytäneet Keskustasta poliittisen kotinsa

Pidimme ”Let’s eat and talk politics” -tilaisuuden Malacca-ravintolassa Espoon Isossa Omenassa 26.11.2024. Halusimme kannustaa kansainvälisen taustan ihmisiä polittiseen toimintaan ja ehdokkaaksi tulevissa alue- ja kuntavaaleissa.

Suomen vaalijärjestelmä vaati myös selittämistä, ehdokasmäärä on usein suoraan verrannollinen puolueen menestykseen ja paikkamäärään, kampanja tehdään yhdessä toisia auttaen. Toki puolueen ehdokkaiden keskinäinen järjestys lopulta määrittää kuka pääsee valtuustoon tai muihin luottamustehtäviin. Ehdokkaaksi lähteminen ei siis todellakaan ole epäluottamuslause jo ehdokkaaksi lupautuneille. Jokainen ehdokas myös tarvitsee tukiryhmäläisiä jotka auttavat häntä kampanjassa ja tunnetuksi tekemisessä, siksi kansainvälisen yhteistön käytönnön tuki on tärkeää ehdokkaaksi lähtijöille.

Kerroimme aluksi keskustalaisista arvoista, Keskustan neliapilan lehdistä ja mitä ne edustavat.

  1. Jakamatonta ihmisarvoa, tasa-arvoisuutta, tasavaltalaisuutta, tasapainoa luonnon ja sukupolvien välillä, Toista ihmistä katsotaan silmien tasolta, olemme samanarvoisia. Uskonnonvapaus.
  2. Ihmisen omaa vastuuta ja itsensä kehittämistä yhteisön hyväksi. Ihmisiä autetaan auttamaan itseään. Niistä pidetään huolta, jotka eivät itsekseen pärjää. Yrittäjyys- ja yritteliäisyys.
  3. Sopusointua luonnon kanssa viljellen ja varjellen. Kohtuullinen kulutus ja korjaaminen, perhekeskeisyys.
  4. Ja ennenkaikkea sivistystä, kaikille yhdenvertaisia koulutusmahdollisuuksia, mahdollisuuksien tasa-arvoa, taustasta riippumatta. Keskusta on aikanaan saanut läpi kaikille  yhteläisen peruskoulun Suomessa.

Kinchit kommentoi,  että vasemmisto näkee maahanmuuttajat kohteina, objekteina, kun he haluavat olla itse aktiivisia toimijoita. Tämä oma vastuu itsensä kehittämisestä miellytti häntä keskustalaisuudessa.

Kinchit ja Daniel allekirjoittivat tilaisuudessa kuntavaaliehdokkuussopimukset.

Daniel oli tutustunut tarkasti kaikkien puolueiden arvoihin, ja päätyi Keskustaan. Hän piti uskomattomana miksi Keskustan kannatus ei nouse kaupungeissa, koska hänestä puolueen arvot ovat Suomelle sopivimmat.

Uskonnonvapaus on monelle muslimimaasta Suomeen tulleelle tärkeä asia. Keskusta on tasa-valtalainen puolue, jossa kannatetaan uskonnonvapautta, puolue ei sinällään ole uskonnollisesti sitoutunut.

Tania Afrin, Espoon Keskustan kuntayhdistyksen kansainvälisen toiminnan vetäjä on sekä Espoon Keskustan hallituksen jäsen, Suomen Keskustanaisten  hallituksen varajäsen ja puheenjohtaja omassa opiskelijayhdistyksessään. Hän on erinomainen esimerkki ja esikuva modernista uran, perhe-elämän ja yhteiskunnallisen aktiivisuuden elämässään onnistuneesti yhdistävästä musliminaisesta. Tania kannustaa maahanmuuttajataustaisia ihmisiä lähtemään ehdolle vaaleissa ja vaikuttamaan siihen mihin suuntaan asiat Suomessa kehittyvät maahanmuuttajien kannalta.

Taniaa motivoi politiikkaan erityisesti, että seuraava sukupolvi, hänen Suomessa syntyneet lapsensa nähdään ja kohdataan tasavertaisina suomalaisina heidän eksoottisesta ulkonäöstään huolimatta.

Meghana, IT-ammattilainen ja suloinen syliteltävä tyttö Afrin, keskustalaisuuteen kasvava espoolainen

Korkeakoulututut maahanmuuttajat tukevat keskustalaista verolinjaa; niistä jotka eivät pysty tekemään töitä sairaiden tai muun syyn takia, tulee pitää huolta mutta sosiaaliturva kotoa makailuun on työkykyisille toisinaan liian antelias. Työteliäät opiskelun tai työn perässä Suomeen tulleet maahanmuuttajat haluavat loivemman työn ja yrittämisen verotuksen progression. Se edellyttää  tukien vähentämistä vapaaehtoisesti  toimettomille.  Kohtuullinen verotus  varmistaa, että heillä on varaa tavoitella toivomaansa lapsilukua.

Yrittäjyys, yritteliäisyys ja itsensä kehittäminen on monelle maahanmuuttajalle sisäsyntyistä verenperintöä. He näkevät, että maahanmuuttajien yrittäjyyttä pitäisi tukea enemmän. Monet ammattikouulututkinnot antavat pätevyyden palveluyrittäjyyteen, mutta yrittäjyyden byrokratian kanssa moni ei pärjää. Keskustalainen pienten ja keskisuurten yritysten kasvumahdollisuuksia tukeva politiikka saa heidän tukensa.

Aktivoimme osallistujia keskusteluun muutamalla kyselyllä. Työllistymisen kielivaatimukset ja kielen opiskelun tasavertaiset mahdollisuudet puhuttivat. Opiskelijat tai työhön Suomeen tulevat eivät saa tukea suomen opiskeluun. Tilaisuudessa keskusteltiin keskustalaisesta ideasta velvoittaa yliopistot ja työluvalla tulevien työnantajat järjestämään pari viikkotuntia suomen opetusta työajan ulkopuolella, jonka verottaja kompensoisi yrityksille täysimääräisesti. Tällä mallilla kaikki voittavat, ja työn tai opiskelun päättyessä on helpompi työllistyä kun kielitaito on hallussa. Tai vaikkapa hakeutua kansalaisuuden hakuprosessiin kun osaa kieltä. Opiskelijoille olisi tärkeä saada jäädä opiskelun jälkeen vuodeksi Suomeen, nykyään oleskelulupa loppuu heti opintojen loppuessa. Hallituksen valmistelema 3 tai 6 kk karkoituslaki koetaan epäoikeudenmukaiseksi. Parempi vaihtoehto olisi rajoittaa sosiaaliturvaa ko. ajan jälkeen, mutta karkoitusuhka lisää rakenteellista rasismia.

Osallistujista monet liittyivät Espoon Keskustan jäseniksi. Saimme myös muutaman uuden kuntavaaliehdokkaan ja saman verran jäi vielä miettimään ehdokkuutta. Pari ehdokkuutta harkitsevaa oli myös Helsingin puolelta, tämän Helsingin Keskustalle vinkkasimme. Yhteistyötä kannattaa tehdä pk-seudulla siis yli kuntarajojen.

86 prosenttia osallistujista (n. 40) piti tilaisuutta erittäin onnistuneena, kukaan ei ilmaissut kyselyssä pettyneensä, että tuli paikalle.

Parasta tilaisuudessa olivat tietysti ihanat ihmiset, hyvä ruoka ja yhdessä syöminen. Ehdottomasti pitää heti alkaa suunnitella seuraavaa vastaavaa tilaisuutta kevätkaudelle.

Epätasa-arvoa karkoituslailla – hallituksen rasismin vastaisen ohjelman antikliimaksi

Tänään saimme lukea tutkimuksesta jonka mukaan 50% ulkomaalaisista osaajista lähtee Suomesta 5 vuoden sisällä. Se on todella harmi, koska silloin molemmat osapuolet, tulija ja Suomi, ovat tehneet hukkainvestoinnin. Lisäksi kaikkien suomalaisten kannalta maahanmuutto on ainoa vaihtoehto turvata hyvinvointivaltion palvelut. Hallitus valitetavasti jarruttaa uusilla laeilla toivottua kehitystä.

Teimme jonkin aikaa sitten kyselyn Espoossa asuville kansainvälisille suomalaisille hallituksen suunnitelmista perua työlupa jos henkilö jää työttömäksi yli 3 kk ajaksi. Lähes 90% kyselyyn osallistuneista oli tietoisia tällaisista suunnitelmista.  Vastaajat olivat pääosin Euroopan ulkopuolelta tulleita, joko työn tai opiskelun perässä. Suurimmat vastaajaryhmät olivat bangladeshilaiset, intialaiset ja venäläiset.

Suunniteltu muutos vaikuttaisi 70% tulevaisuudensuunnitelmiin. Tärkeimmät syyt miksi he olivat valinneet tulevansa Suomeen  jonkin muun eurooppalaisen maan sijaan olivat

  1. laadukas  ja ilmainen koulutus lapsille
  2. mahdollisuus saada kansalaisuus kohtuullisessa ajassa
  3. Suomi on turvallinen ja rauhallinen maa, sekä
  4. vapaa-aika työn lisäksi.

Jos lakia muutetaan, 40% ei toisi perhettä mukanaan Suomeen tai opiskelisi suomen kieltä, eli tänne tultaisiin vain henkisesti väliaikaisesti.  Rakenteellinen rasismi lisääntyisi, esimerkiksi asunnon tai auton hankkiminen vaikeutuisi, koska lainoittajat eivät myöntäisi väliaikaisille tulijoille lainoja.

Toiveena muutoksesta päättäjille he haluavat päättäjien ymmärtävän kuinka jo pelkät suunnitelmat vaikuttavat Suomen vetovoimaan kansainvälisesti. He tietävät Suomen väestörakenteen ja näkevät että työt jäävät tekemättä, jos Suomeen ei haluta tulla pysyvästi töihin.  Pelkkä epävarmuus lisäsi jo 2023 stressiä, kun kansainväliset suomalaiset eivät välttämättä ymmärrä kuinka lait Suomessa säädetään.

Jos lakeja kiristetään, pitäisi vastapainoksi helpottaa ulkomaalaistaustaisten työnsaantia ja lisätä syrjimättömyyttä varmistavia lakeja. Edes suomalaisen ei ole helppoa saada työtä 3 kk aikana työn menetyksestä, laskusuhdanne on edelleen huonontanut tilannetta. Integroituminen suomalaiseen yhteiskuntaan on jo vaikeaa, sitä ei pitäisi tahallisesti vaikeuttaa. Sosiaalietuuksien väärinkäyttäjät pitäisi työllistää muilla keinoilla, eikä kohdistaa muutoksia työluvilla Suomeen tulleisiin. Kansainvälinen työluvilla Suomeen tullut yhteisö maksaa samat verot kuin suomalaiset, siksi erilainen kohtelu työttömyyden kohdatessa ei tunnu reilulta.

Kyselyyn vastanneet toivoivat suomalaisia ystäviä ja integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan, jotta he jäisivät Suomeen pysyvästi. Lakien ja politiikan pitäisi olla arvostavaa ja ystävällistä, ja tänne tulevien pitäisi tuntea itsensä tervetulleiksi. Rasismia työnhakutilanteessa pitäisi torjua konkreettisemmin, esimerkiksi velvoittaa työnantajat osoittamaan syrjimättömyytensä.

Perhekeskeisistä kulttuureista tulevat arvostaisivat että sukulaiset saisivat aina tulla turistiviisumilla perhettään tapaamaan, kuten esimerkiksi USA:ssa tai Briteissä.

Työpaikkatakuu espoolaisille valmistuville nuorille

Nuorten tulevaisuuden toivo ja työllistyminen on erityistä huomiota vaativa asia. Työllisyyspalvelut siirtyvät kuntien vastuulle kokonaisuudessaan vuoden 2025 alusta. Nyt on työllisyyspalveluiden tasonnoston paikka. Työllisyyspalveluiden onnistumisen mittariksi tulee ottaa nuorten työllistyminen koulun tai opiskelun päättyessä. Parasta olisi jos myös eduskunta tukisi tätä yrityksille tarjottavilla veroporkkanoilla.

Nuoret pakotetaan nykyään sekä ottamaan isot opintolainat että valmistumaan määräajassa. Opiskelijat saattavat ajaa itsensä äärirajoille täyttääkseen nämä vaatimukset, mutta huomaavat lopulta valmistuvansa työttömäksi.

Myös perheellistyminen siirtyy kun ei työllisty. Työ tarjoaa uuden sosiaalisen verkostumisen mahdollisuuden, kun opiskelijaelämä päättyy valmistuessa.

Kunnan työllistyys- ja elinkeinotoimen pitää tehdä yhteistyötä, jotta yrityksest löytävät työntekijöitä ja nuoret valmistuneet löytävät sen ensimmäisen työsuhteen. Tarvittaessa täsmäkoulutukset oppisopimuksella varmistavat, että nuori oppii yrityksessä tarvittavat taidot. Tällaisen oppisopimuskoulutuksen pitää johtaa toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen. Jos nuori tarvitsee muita palveluita työlllistymisen lisäksi, niitä pitää tarjota yhden luukun periaatteella työllistämispalveluiden ohessa.

Työpaikkatakuun valmistuneelle nuorelle pitää koskea myös Suomessa opiskelleita ulkomaisia valmistuvia. He haluaisivat jäädä Suomeen, mutta työn ja harjoittelupaikan löytäminen on heille erityksen vaikeaa. Kunnalla on merkittävä rooli näiden nuorten integroimisessa suomalaiseen yhteiskuntaan työharjoittelun ja ensimmäisen työpaikan avulla.

Jos varsinaista työpaikkaa ei löydy heti, nuoria tulee käyttää toissijaisesti erilaisissa kunnan palveluissa avustavissa tehtävissä. Nuorille on annettava kokemus heidän merkityksellisyydestään osana yhteiskuntaa. Jokaisesta työstä, vaikka avustavista töistä, kertyy osaamista, joka on hyödyksi sitä varsinaista ensimmästä vakituista työpaikkaa etsittäessä.

Kunta hyötyy nuorten työllistymisestä myös taloudellisesti. Inhimillisesti se on ainoa oikea arvovalinta ja prioritetti.

Otetaan käyttöön työpaikkatakuu Espoossa valmistuneille nuorille!

#amistoo – toisen asteen tutkinnoille yhtäläinen arvostus

Miten olemme onnistuneet kadottamaan ammatti-ihmisten arvostuksen korkeakoulututkinnon ja eliittiyliopistojen ihannoinnin alle? Ylioppilastutkinnolta mitään pois ottamatta, liian moni kokee, että jokin muu kuin ylioppilastutkinto on pettymys ja epäonnistuminen yhteiskunnan mielestä. Tätä kuvaa pitää tietoisesti lähteä muuttamaan koska:

  1. Se ei ole totta.
  2. n. 45 prosenttia työtehtävistä vaatii ammattiosaamista, ja ammattiosaamisen esimiestyö ja johtaminen edellyttää usein ammattiosaajan työn osaamista.
  3. Korkea-asteen opintoja voi tehdä vasta myöhemmässä vaiheessa työuraa. Työkokemuksen jälkeen myös asiantuntijuus- ja johtamisvalmiudet ovat paremmat.
  4. Ammattiopinnot ovat usein rennompi tie toisen asteen tutkintoon
  5. Ammattikoulusta valmistuneella on oikeus ylioppilaita parempaan työttömyysturvaan.

Toisen asteen uudistumisen jälkeen ammattikoulu antaa yhdenvertaisen jatko-opiskeluoikeuden korkeakouluihin. Silti ammattikoululaisuutta kohdellaan kuin naisurheilua joitain vuosia sitten, kunnes yhteiskunta heräsi sen tasa-arvoisen kohtelun puutteeseen.

Siksi tarvitaan #amistoo-kampanja!

Ammattikouluista valmistuvat ansaitsevat vastaavaa medianäkyvyyttä kuin ylioppilaskirjoituksissa menestyvät. Ammattikoulujen opetuksen tason vertailut olisivat tervetullut tieto. Ammattiin valmistuvien juhlista pitää tehdä yhtä hienot kuin ylioppilasjuhlista.

Valitettavasti nykyinen hallitus ei ole ymmärtänyt ammattiosaamisen välttämättömyyttä. Hallitus vähentää ammattikoulun perustutkintojen rahoitusta sekä aikuisopintotukea, joka mahdollistaa jatko-opiskelun työuran varrella. Uusin avaus Kai Mykkäsen tilalle varasijalta nousevalta kokoomuksen espolaiselta kansanedustaja Henrik Vuornokselta on leikata lisää ammatilillisesta koulutuksesta!!

Elinikäisen oppimisen malli varmistaa, että koulutus ei mene hukkaan. Nykyään kuulee tarinoita, että joku kävi turhaan lukiota 3 vuotta ja yliopisto-opintoja 6 vuotta, jonka jälkeen huomasi opiskelleensa alaa, jolta ei työllisty tai joka ei sovellu hänelle. Korkeakouluopinnot suorittaneita päätyy suorittavan tason tehtäviin. Palkka ei silloin vastaa korkeakoulutetun odotuksia. Pitkän opiskelun kymmenien tuhansien eurojen opintolainat on vaikea maksaa suorittavan tason tehtävän palkalla.

Ammattikoulut kärsivät paitsi rahoituksen leikkauksesta, myös ammattitaitoisten ammattiaineiden opettajien puutteesta. Yksi idea voisi olla houkutella senioreita uudelle uralle opettajiksi tai mentoriksi ammattiin opiskelijoille, tai oppisopimusopiskelijoille. Työelämässä pitkään työskennelleiden ymmärrys ammatin vaatimuksista voisi täydentää hyvin opetettavia sisältöjä. Näin varmistetaan, ettei suomalainen ammattiosaaminen katoa suurten ikäluokkien myötä.

#amistoo – olethan mukana kansanliikkeessä ammattiosaajien arvostuksen nostamiseksi!

Espoolainen vaihtoehto Uudenmaan piirin puheenjohtajistoon

Olen Heidi Mannelin, 54-vuotias IT-alan palvelujohtaja Espoosta. Lähdin mukaan politiikkaan viime kuntavaaleissa. Olen vaalien jälkeen toiminut Espoon Keskustan kuntayhdistyksen hallituksessa, Espoon Keskustanaisten sihteerinä ja puheenjohtajana, Keskustanaisten ja Keskustan Uudenmaan piirin hallituksissa sekä Riikka Pakarisen eduskuntakampanja-aktiivina. Olen osallistunut keskustavaikuttajavalmennukseen ja puoluekokouksiin, ja nyt toimin Espoon kuntayhdistyksen vaalitoimikunnassa.

Politiikasta on tullut minulle rakas harrastus.

Asetun ehdolle Uudenmaan piirin varapuheenjohtajaksi. Tuon piirin puheenjohtajistoon käytännön johtamiskokemusta, sekä lähiesimies-, projekti- että organisaatiojohtamisesta. Lisäksi täydennän myös puheenjohtajiston tietoteknistä osaamista, olen aktiivinen poliittinen keskustelija ja kirjoittaja somessa. Haluan saada koko piirin puhaltamaan yhteen hiileen ja olla mukana tekemässä pidemmän aikavälin suunnitelmia siitä miten saamme kaikki piirin kunnat ja toimijat, myös Keskustanaisten ja Keskustanuorten kanssa yhdessä, ottamaan osaa poliittiseen keskusteluun, löytämään uusia jäseniä ja äänestäjiä. Jokaisessa Uudenmaan kunnassa tulee olla aktiivinen paikallisyhdistys.

Keväällä on tärkeät vaalit, ja ne pitää hoitaa mallikkaasti. Vaalien jälkeen uudet mukaan tulleet ihmiset tulee pitää mukana ja toiminnassa aktiivisina. Seuraavat 2 vuotta pitää tehdä työtä kunnissa ja alueilla, jotta kuntalaiset, myös ei-perinteiset keskustan äänestäjäryhmät kuten palkansaajat, nuoret ja uussuomalaiset, löytävät sisäisen keskustalaisuutensa ja puolueemme.

Jos ja vain jos Keskusta on vahva koko Uudellamaalla, olemme vahva yleispuolue koko Suomessa.

Luvituksen nopeutus on näin yksinkertaista!

Hallituksella on hyvä tavoite, saada teollisuusinvestointien luvitusprosessia nopeutettua. Nopeus on myös säästöä, sekä yritykselle että valtiolle. Samalla meidän pitäisi toteuttaa EU-taksonimian kaikkia vihreän siirtymän toimenpiteitä tasapuolisesti.

Nyt vaan ihan yksinkertaisesti säädetään pikaisesti että

  • Kaivoksien pitää suojata rakentein pohjavedet samoin kuin esim. kaatopaikkojen, siis jätelain mukaan. Tämä me osataan!
  • Säädetään kaivoksille päästörajat vesistöpäästöille. Teknologiat päästöjen kierrättämiselle on olemassa. Vähän se voi lisätä rakentamisen ja tuotannon kustannuksia, mutta ei toisaalta jätä näitä haittoja myöhemmin veronmaksajien korjattavaksi. Kerralla oikein tehden tulee lopulta halvinta.
  • Säädetään akkutehtaille maksimipäästörajat vesistöpäästöille. Laimentaminen laskemalla ne jokeen tai mereen ei vähennä päästöjen määrää.

Tällä hetkellä kansalaisvaikuttaminen valittamalla on ainoa keino suitsia luonnon turmelemista teollisuushankkeissa. Siksi hankkeet viivästyvät. Lainsäädännössämme ei ole päästörajoja kaivos- tai akkuteollisuudelle. Tuskin kukaan valittaa jos lainsäädäntö on kunnossa.

Lisätään päästörajat lainsäädäntöön niin kaikkien elämä helpottuu! Saa suorittaa!

Käy myös kuuntelemassa Uudenmaan Keskustanaisten Ympäristöilta-teemana vesi-tallenne aiheesta.

”Mä en pelkää”

Vaalityö alkaa lähestyä loppuaan. Kiitän kaikkia kommenteistanne, vinkeistänne ja uusista näkökohdista ja ajatuksista, joita kommenttinne ovat herättäneet. Keskustelumme on pysynyt kohteliaana, ja demokratiaa kunnioittavana. Voimme olla eri mieltä ja silti arvostaa toisiamme ihmisinä. Voimme olla ylpeitä itsestämme ja toisistamme, demokratia ei onneksi ole rikki.

Olen saanut Suomelta paljon. Tämä ehdokkuus on yritykseni ”maksaa vähän takaisin”. Espoossa on ollut hyvä tehdä työtä, kasvattaa lapsia, urheilla ja harrastaa, nauttia elämästä. Aurinkoinen puoli ylöspäin, vaikka ihan jokainen vuosi ei ole ollut helppo. Vakavan sairauden kokeneena oppii arvostamaan jokaista päivää tässä ja nyt, perhettä, ystäviä, mahdollisuuksia, työtä, tasa-arvoa ja valinnanvapautta, eri lailla.

Lauri Tähkän ”Mä en pelkää” oli aikanaan voimalauluni, ja niin se taitaa olla myös monen muun syöpäpotilaan. Positiivinen ja elämäniloinen laulu rakkaudesta, kuolemasta ja elämän ainutkertaisuudesta. Monimuotoinen kulttuuritarjonta auttaa meitä käsittelemään tunteitamme, luo yhteenkuuluvuutta sekä muistoja. Musiikki vie meidät hetkessä siihen tilanteeseen, jossa muisto on syntynyt. Koronan jälkeen kannattaa siis lähteä kulttuurin pariin luomaan uusia muistoja, samalla tuemme parhaalla tavalla tapahtuma-alan toipumista.

Politiikka – rakastan keskusteluja ja väittelyitäkin. Parasta on, kun oma näkemys avartuu tai muuttuu hyvän keskustelun aikaan saatujen oivallusten vuoksi. Joten jos kävisi niin onnekkaasti, että johonkin luottamustehtävään vaalien perusteella tulisin valituksi, niin tämä keskustelumme jatkuu varmasti. Kirjoittaisin edelleen minulle tärkeistä asioista, ja tietysti niistä, jotka ovat käsittelyssä Espoossa tai yleisesti politiikassa. Kävisin kanssanne edelleen näitä hyviä keskusteluita ja pyytäisin näkemyksiänne ja vinkkejänne. Olen Liike Nytin kanssa muuten samaa mieltä siitä, että kuntalaisten osallistamiseen on nyt helppoja digitaalisia välineitä, ja asioista pitäisi kertoa jo valmisteluvaiheessa, jotta he, joihin päätökset vaikuttavat, voisivat edustajiensa tai kansalaisaktivismin kautta vaikuttaa päätöksiin.

Minulla on vielä on viikko kesäloman alkuun, ensimmäinen viikko menee perheen kanssa Kolin reissulla ja juhannus mökillä, sitten suunnitelmissa on 3 viikkoa saaristomerellä perheen kanssa purjehtien. Jos näet Ilona-veneemme(Dehler 37) liikkeellä, tule ihmeessä juttelemaan merellisen Espoon tulevaisuudesta tai muista sinulle tärkeistä yhteisistä asioista. Perheessämme on nuorella Tourette, joten jos veneestä kuulu hävyttömiä juttuja, niin ne voitte jättää huomiotta, tai hauskoille jutuille voi nauraa. Oheinen kuva on Tammisaaren kansallispuistosta. Pidetään huoli Itämerestä, jotta voimme nauttia saaristostamme jatkossakin.

Tekstin alkukuva on ensimmäiseltä maratoniltani 2015 Tukholmasta, 3 vuoden treenillä nollasta, Esbo IF:n maratonkoulun oivallisella avustuksella minusta tuli (hidas) maratoonari. Viime vuosina, rintasyövän jälkeen, lajiksi on vaihtunut suunnistus. Suunnistan Jukolassa ja Espoon lähimetsissä kuntosuunnistuksissa, siellä me eri ikäiset innoissamme etsimme rasteja. Suunnistus on siitä hyvä laji, että se sopii kaiken kuntoisille ja -ikäisille, etenemisnopeuden ja radan pituuden kun voi kuntorasteilla valita sopivaksi. Siksi keskuspuisto, Nuuksio ja Oittaa pitäisi mielestäni säilyttää yhtenäisinä metsäalueina. Vanhaa metsää kun ei voi ostaa, se pitää säilyttää.

Pysytään liikkeellä, nautitaan luonnosta ja kesästä! Kaikesta selvitään, yhteistyöllä.

Kiittäen ja aurinkoisin terkuin, Heidi Mannelin, 524

Miksi koko Suomen elinvoimaisuus on espoolaisen etu?

Veroilla pitäisi aina saada enemmän kuin niitä joutuu maksamaan. Hyvinvointivaltion palvelujen pitäisi tuntua arvokkaammilta kuin verojen maksu tuntuu ikäviltä. Yksilön turva, omaisuuden suoja ja palvelut, yritysten työvoima, luotettava toimintaympäristö ja elinkeinovapaus.

Oletko samaa mieltä?

Palkkaveroista euromääräisesti suuren osan maksavat keski- ja suurituloiset, arvonlisävero jakautuu tasaisemmin kaikille kulutuksen mukaan, yritykset maksavat voitoistaan yhteisöveroa. Yritysten pääkonttorit sijaitsevat usein suurissa kaupungeissa, useimmiten pääkaupunkiseudulla, joissa työskentelee niiden toimihenkilöt ja johto. Usein siksi, että isommilla paikkakunnilla asuu riittävästi ihmisiä ja sijaitsee yliopistoja ja muita kouluja , joiden kautta yritykset saavat osaavaa työvoimaa. Mutta ei näillekään ihmisille olisi töitä, jos sitä teollisuustuotantoa tai alkutuotantoa ja jalostustehtaita ei olisi, usein juuri maakunnissa. Siellä on lähellä raaka-aineita, tilaa teollisuudelle ja ehkä hyvät logistiset yhteydet. Siksi koko Suomi on syytä pitää asuttuna ja yritykset toimintakykyisinä maakunnissa. Tästä riippuvuudesta kannattaa lukea hauska Uudensuomen satiiri, kuinka Suomen etelärannalle on syntynyt paperinpyörittäjien kylä, jossa ei ole mitään omaa, vesikin tuodaan maakunnista. Valitettavasti lehti on tainnut siirtää mielipidekirjoituksen maksumuurin taakse.

Havainnekuva Kemin biotuotetehtaan satamavarasto, kuva Metsä Fibre

Suomen väestörakenne on jatkuvasti vanhenemassa, nykyiset syntyvät ikäluokat ovat osuudeltaan vain puolet 100 vuotta sitten syntyneistä. Pienenevät ikäluokat edesauttavat kouluverkon supistamista ja jopa tiede- ja tuotekehitysrahojen supistumista. Pisa-tulokset ovat muuten heikenneet melko samaan tahtiin kun koulukokoja on suurennettu ja kouluja vähennetty. Koulu on jokaisen elinvoimaisen kylän sydän, muuttotappio on mahdollista kääntää voitoksi vain, jos koulu säilyy ja kuntaan saadaan lapsiperheitä.

Yritys ei voi hinnoitella palveluitaan niin, että mansikanpoimijalle maksetaan 3000 euroa kuukaudessa, kuten julkisuudessa esitettiin vastikään työperäisen maahanmuuton palkka-alarajaksi. Se ei saa tuotteitaan sillä hinnalla kaupaksi. Vai maksaisitko sinä mansikoista kaksin- tai kolminkertaisen hinnan? Sama pätee kaikkiin tuotteisiin, yrityksen tulee saada tuotteet kaupaksi kulloisessakin markkina- ja kilpailutilanteessa. Emme myöskään halua alkaa luoda kahden kerroksen väkeä, niitä, joilla on suomalaisten palvelut käytettävissään ja niitä, joilla ei ole, vaikka kaikki maksavat verot lain mukaan Suomeen. Palkka tai koulumenestys ei määritä ihmisen arvoa yhteiskunnalle. Yhteiskunta on kuin luonto, monimuotoisine toimijoineen, joista kaikilla on oma tärkeä roolinsa. Jokaisen tulisi tehdä oma työnsä parhaansa mukaan ja olla ylpeä panoksestaan yhteiseksi hyväksi. Osallisuuden tunne on tärkeä ihan jokaiselle.

Kaikki työ on yhteiskunnan kannalta arvokasta. Kaikille töille ei kuitenkaan löydy tekijöitä, esimerkiksi alhaisen palkkauksen, työn raskauden tai työpaikan sijainnin vuoksi. Siksi meillä käy vierastyöläisiä töissä, joista moni tulee Suomeen vain kausitöihin. Osaavia ja motivoituneita työntekijöitä tarvitaan sekä Närpiön puutarhayritykseen, Kekkilän Padasjoen tehtaalle, Uudenkaupungin autotehtaalle että SSAB:n Raahen terästehtaalle. Yritykset uskaltavat investoida jos nämä asiat ovat kunnossa. Luontomatkailukin vaatii tekijänsä ja turisti palvelunsa, kaukana pääkaupunkiseudulta. Paikkakunnille muutetaan tai niillä pysytään vain jos sieltä löytyy jokaisen suomalaisen perheen tarvitsemat lähipalvelut: asuntoja, koulut, terveyspalvelut, harrastemahdollisuudet, aktiivinen yhteisö ja ystävät. Pysyviä työsuhteita syntyy vain paikkoihin, joissa koko perheelle on puitteet kunnossa.

Yritykset muodostavat aina toisten yritysten palveluita käyttäviä verkostoja, oli kyse sitten maatalousyrityksestä tai Suomen suurimmista yrityksistä. Nämä suuret yritykset siis lisäävät myös muuta yritystoimintaa ja työpaikkoja ympärillään. Nämä yritykset kilpailevat globaalilla tasolla, maailman parhaiden yritysten kanssa. Siksi ne tarvitsevat myös erityisosaajia muista maista, ollakseen kilpailukykyisempiä. Kasvu on viime vuosina ollut suomalaisyrityksille hidasta juuri kovan kansainvälisen kilpailun ja työvoiman saatavuuden haasteiden vuoksi. Taustaltaan erilaiset ihmiset saavat tutkitusti yhdessä parempia tuloksia kuin samantaustaiset tiimit. IT-alalla kilpaillaan intialaisten ja muiden kansainvälisten suuryritysten kanssa samoista (pohjoismaisista suuryrityksistä) asiakkaista, siksi on tärkeää, että meillä on töissä myös näistä maista olevia ihmisiä, pärjäämme silloin kilpailussa paremmin. Kärjistettynä intialainen tulee Suomeen töihin, jotta useammalle muulle suomalaiselle olisi töitä. Eli ei aina ole sama asia palkata työhön suomalainen. Useampi Intiassa alun perin työskennellyt kollega on tullut Suomeen ja Espooseen töihin perheensä kanssa, he ovat hyvä lisä suomalaisten yritysten kilpailukykyyn, maksavat veronsa Suomeen ja siten lisäävät kaikkien hyvinvointia. Naispuolisen kollegani aviomies on perustanut yrityksen tänne Suomeen ja Espooseen. Kunhan vaan otamme heidät osaksi suomalaista yhteiskuntaa ja ystäväpiiriämme, he haluavat toivottavasti myös jäädä tänne. Ja vääristä huhuista poiketen, työperäisen maahanmuuton kautta Suomeen tulleilla on parempi työllisyysaste kuin kantaväestöllä vielä 3 vuotta maahantulon jälkeenkin.

Siksi Espoossakin pitää tehdä kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta yritysten hyvät toimintaedellytykset, myös työvoiman saatavuus kasvun mahdollistajana on turvattu. Tai että töihin tai vaikka Startup-yrityksen Suomeen perustamaan tuleva maahanmuuttaja on tervetullut ja byrokratia vähenee ja yrittäjä saa siitä suoriutumiseen apua.

Suomalaisuuteen kuuluu olennaisena osana solidaarisuus, tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus. Karjalaiset asutettiin aikanaan sodan jälkeen Suomen alueelle, ei siinä ajateltu, että nuo tulevat meidän apajille ja ansiotta palveluita käyttämään vaan että yhdessä tekemällä saamme Suomen nousuun. Juuri nyt kaivataan sitä solidaarisuutta esimerkiksi sote-ratkaisussa, ei vain maakunnissa asuvien vaan meidän kaikkien hyvinvoinnin tähden. Suomessa pärjätään kyllä, meillä on osaamista ja luonnonvaroja, työtä tekemällä, yhteen hiileen puhaltamalla, siitä on tullut jopa Suomen erityisosaaminen joukkuelajeissa. Yhdessä olemme enemmän.

Siksi Keskusta on. Ja siksi minä olen ehdolla valtuustoon. 524.

”Korkealta ja kovaa” – veneily-, yritys- ja tapahtumamyönteinen Espoo Suomenojalle?

Olin tapahtuma-teollisuuden vaalikeskustelussa, jossa yhdessä muiden ehdokkaiden kanssa mietittiin miten Espoo voisi toteuttaa Espoo-tarinan tapahtumamyönteisyyden käytännössä. Samaan aikaan Säilytä Veneilevä Espoo-Facebook-ryhmässä ja julkisessa keskustelussa kysellään, että kuka puolustaisi veneilijöiden oikeuksia, kun metron tulo uhkaa ajaa Suomenojan sataman palvelut pois eikä koko Espoossa oikein ole kunnollista vierasvenesatama.

Barcelona Olympic -satama. Barcelona on hyödyntänyt merellisyytensä.

Siitä se ajatus sitten lähti. Mitä jos…

  • Suomenojalle tulisikin Itämeren mahtavin täyden palvelun vierasvenesatama, joka Hangon tavoin loisi rantakaistaleelle Haukilahti-Suomenoja viihtyisän merellisen uimarantojen ja yritysten pienmyymälöiden ketjun. Paikallisille yrittäjille tarjottaisiin näitä tiloja ja mahdollisuutta saada tuotteensa esille.
  • Koko Finnoon metroaseman ja meren välinen maanpäällinen alue mietittäisiinkin monikäyttöisenä tapahtumien, veneilyn, ravintoloiden, myös kuten ”Allas-Löyly”-tapaisten palveluiden keskittymänä.
  • Parkkitilat ja veneiden säilytystilat tehtäisiin Suomenojan satama-alueella maan alle, että ainakin kaikki pienet ja keskikokoiset veneet voisi trailerilla ja nosturiautolla talvisäilyttää suojassa maan alla, puolilämpimänä. Kesällä veneilijät ja autolla tapahtumiin tulevat voivat parkkeerata sinne, tai metron pysäköintitiloihin.
  • Maan päälle ulkotiloihin tulisi jollain tavalla katettavissa olevaa tilaa tapahtumia varten, (katettavissa olevaa, jotta kausi on mahdollisimman pitkä ja sateellakin voi lähteä alueelle hengaamaan) konsertteja, messuja, festareita, markkinoita tai mitä tahansa toritapahtumia varten. Kate suuntaisi äänet meren suuntaan ja siellä saisi järjestää isojakin tapahtumia yhden luukun periaatteella lupamielessä.
  • Maan alle tulisi saniteettitilat, esiintyjien tilat, keikkabussitilat ym. Muina aikoina näissä voisi toimia erilaisia harrasteita kuten bändit ym.
  • Rantaan ei tulisi näkyville mitään korkeita kerrostaloja, vaan korkeat rakennukset tulisivat metron pohjoispuolelle.

Tällaisessa ympäristössä liikkuisi ihmisiä kaikkina vuodenaikoina, sinne olisi helppo pääsy metrolla. Eihän tämä olisi mikään halpa ratkaisu, eikä helppokaan, mutta esimerkiksi rahoitus crowdsourcing-kokeiluna ja kaupungin yhteistyönä tämä loisi uutta eloa ja ”tapahtumien keskustan” hajautettuun Espooseen. Tapahtumia myytäisiin avaimet käteen-palveluna, ja veroeurot jäisivät Espooseen. Moni veneilijä voisi lähteä mukaan tähän, ja tapahtumanjärjestäjä ja yrittäjäkin, siis osakkaaksi rahoittamaan hanketta.

Eli pitää miettiä myös tuloja, ei vain menoja, ja tällä mallilla voisi saada tuloja muitakin kuin maan kertamyynnistä. Pienyritysten, tapahtuma-alan ja veneilyn puitteet Espoossa kuntoon kertaheitolla!?

Terveys edellä- organisaatioiden tehottomuudesta yksilön auttamiseen?

Kuntavaalit lähestyvät ja yksi merkittävä muutos seuraavalla vaalikaudella on se, että terveys- ja sosiaalipalvelut siirtyvät kuntien vastuulta maakunnille. Eli osa kunnan verorahoista käytetäänkin maakuntatasolla. Muutos vaatii myös kunnan päätöksentekijöiltä uudenlaista ymmärrystä ja yhteistoimintakykyä.

Erikoissairaanhoito

Oman kokemukseni mukaan kiireellinen erikoissairaanhoito toimii akuuteissa tilanteissa esimerkiksi Espoossa hyvin. Viimeisen viiden vuoden aikana olen joutunut 2 kertaa turvautumaan terveyspalveluihin, rintasyöpähoitoihin ja ranteen murtumisen vuoksi. Rintasyöpäleikkaus oli kuukauden kuluttua toteamisesta ja ranteen leikkaus 5 päivää tapahtumasta, koska sen toteutus vaati 2 käsikirurgia. Viime vuoden vappuaatto jäikin mieleen telttaretkestä Töölön tapaturma-asemalle. Tekivät muuten loistavaa työtä.

Maksamme samat verot joka puolella Suomea, mutta jos olisin sairastunut rintasyöpään tai murtanut ranteeni muualla Suomessa, ei hoitopolkuni olisi ollut välttämättä sama. Tilastot osoittavat jo eroja esimerkiksi rintasyöpähoidon tuloksissa. HUS-alueella rintasyöpäleikkaukset tehdään plastiikkakirurgien toimesta, esimerkiksi Päijät-Hämeessä ei, ja valitettavasti joku nainen elää loppuelämänsä huonon leikkausjäljen kanssa. Hoitovirhe voi johtaa rintasyövässä ennenaikaiseen kuolemaan, parhaansa tekevät pienemmillä paikkakunnilla, mutta mielestäni syöpähoitojen keskittämisessä paikkoihin, joissa niistä on sekä kokemusta että uusimmat käytännöt ja vaihtoehdot käytössä, on potilaan etu. Ehkä pikkupaikkakunnalla ranteeni olisi kipsattu ja jäänyt asettamatta oikeaan asentoon, ainakin jos olisin ollut vaikka iäkäs. Vaikka ikäsyrjintä on laitonta.

Palveluprosessin läpinäkyvyys ja ratkaisuhakuisuus yli organisaatioiden, toteutuisiko se maakunnissa?

Ihailen myös työterveyspalveluni tuottavan Mehiläisen sujuvia itsepalveluita, prosesseja, mobiilisovellusta, digiklinikkaa, kaikkien laboratoriotulosten toimitusta heti mobiilisovellukseen, helppoa ajanvarausta ja mahdollisuutta varata aika myös erikoislääkärille. Nämä palvelut tuovat sekä tehokkuutta että asiakastyytyväisyyttä. Asia hoituu usein kerralla, samalla käynnillä tai digiklinikan chatillä. Kuntien, tai tulevaisuudessa maakuntien, pitäisi panostaa samaan koko hoitoketjun osalta. Hoitotoimenpiteiden tulisi sujuvasti siirtyä organisaatioiden, perusterveydenhuollon, sosiaalihuollon, kouluterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon rajojen yli. Yhteydenottajan asian etenemisestä tulisi syntyä tietoa joka vaiheessa, tiedon perusteella kokonaisketjua voidaan kehittää. Eli mitä tapahtuu ensimmäisestä yhteydenotosta lopullisen avun saamiseen, ja mitkä vaiheet prosessista työllistävät hoitoketjuun osallistuvia turhaan.

Tehokkuutta yhteistyöhön yhden luukun periaatteella

Photo by Cedric Fauntleroy on Pexels.com

Tässä on paljon yhtäläisyyttä omaan työhöni tietoteknisten palveluiden parissa, siinäkin on tavoite hoitaa tilanne yhteydenottajan osalta mahdollisimman nopeasti, niin että asia/ongelma tai pyyntö ratkeaa ja normaali toiminta voi jatkua. Toistuvat tai vakavat ongelmat tutkitaan perin pohjin ja yritetään toimintaa kehittämällä poistaa ongelman alkuperäinen aiheuttaja. Automaatio huomaa etukäteen riskitekijät, jotka voivat aiheuttaa ongelmia, ja ongelmat ratkaistaan ennakoiden.

Itsepalvelu on paras vaihtoehto nopeimman avun saamiseen, sitten 1. tason asiantuntija, jonka tehtävä on löytää paras ongelmanratkaisuun sopiva taho, jos hän ei pysty itse asiaa ratkaisemaan, siis 2. tason tai 3. tason erityisasiantuntija. Joskus ongelma on niin vaikea ja vaatii nopeaa ratkaisua, että suuri joukko asiantuntijoita osallistuu hetkellisesti ongelman ratkaisuun. Yhteydenottajalta kysytään aina ratkaisun jälkeen palautetta, ja palaute käsitellään ja toimintaa kehitetään palautteen perusteella. Tavoitteena on luoda ennustettava, henkilöriippumaton, aina samalla lailla toimiva, dokumentoitu ratkaisumalli, ja kerätä tieto kunkin yksittäisen ratkaisun etenemisestä ja kestosta.

Terveydenhuoltojärjestelmän erilaiset organisaatioiden huonosta yhteistoiminnasta johtuvat pullonkaulat saavat aikaan, että hoitoon ei pääse ja ketjut ovat katkonaisia. Esimerkiksi kouluterveydenhuollon koulupsykologi on opetustoimen henkilö, ja jotta nuori saa apua, pitää kouluterveydenhoitajan tehdä lähete perusterveydenhuoltoon, sieltä tehdään lähete erikoisterveydenhuoltoon, jossa on pitkät jonot, että saa edes ensimmäisen tapaamisen, saati apua tai tutkimusta tai hoitoa. Siksi pidän hyvänä, että koulujen psykologit siirtyvät maakuntaorganisaatioon, silloin toivottavasti tämä turha vaihe organisaatioiden välillä poistuu. Edelleen he toimivat kouluilla, organisaation tulisi olla vain tapa organisoida työ.

Myös ”vanhustenhoidon ping-pong” on järjetöntä, siis ikäihmisten pompottaminen luukulta toiselle, kodin ja terveyskeskuspäivystyksen välillä, vaikka ratkaisu pitäisi hakea sosiaalitoimen ja kotisairaalan tai vanhusten palveluasumisen yhteistyönä. Kuntakohtaiset erot toimintatavoissa eivät vakuuta yhdenvertaisuudellaan. Ehkä tässäkin maakuntatasoiset ratkaisut luovat uudet yhteistyömallit, koska uudistus pakottaa organisaatiot muuttamaan toimintatapojaan.

Siksi SOTE olisi nyt vihdoin saatava maaliin ja meidän pitäisi päästä tästä välitilasta kehittämään uuden mallista toimintaa. Palveluthan ovat meitä jokaista suomalaista varten, yhdenvertaisesti.

Investoinnit ja työllistäminen nousuun – näin?

Juuri nyt, hallituksen puoliväliriihessä käy keskustelu kiivaana, muun muassa palaamisesta koronaa edeltäneeseen menokehykseen ja siitä, miten työllisyysastetta saadaan parannettua, jotta velkaantuminen saadaan jollain aikavälillä pysähtymään ja hyvinvointivaltion tulevaisuus turvattua. Molemmat ovat minulle tärkeitä asioita.

Tempputyöllistämisen sijaan, mitä jos kokeiltaisiin esimerkiksi jotain seuraavista alla luetelluista keinoista, joissa työsuhteet ovat ns. normaaleja ja yrityksen hyöty tulee ALV:n tai voiton verotuksen joustojen avulla. Verotuksen kautta tehdyt toimet on tasapainoisin ja vähiten kilpailua vääristävä keino.

  1. Yrityksille mahdollisuus voiton käyttöön investointeihin/työllistäviin investointeihin Suomessa verottomana. Eli jos voitolla laajennetaan yritystoimintaa, siitä ei makseta veroa, vaan ainoastaan silloin kun voitto otetaan ulos yrityksestä ja jaetaan omistajille.
  2. Oppisopimuskoulutuksesta jokin pidempiaikainen verohyöty yritykselle, sen lisäksi että saavat osaavaa työvoimaa
  3. Työttömän palkkaaminen toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen antaisi verohyötyä yritykselle
  4. Tapahtumatakuun kaltainen takuu alle 10 hengen yrityksille valtion toimesta, osana kunnan elinkeino ja työllisyyspalveluita, että yritys ei kaadu työnantajavelvoitteisiin
  5. Alempi alv-kanta heti pienyrittäjätoimialoille. Tavoitteena pidemmällä aikavälillä ALV:n alennus lähemmäs Keski-Eurooppalaista tasoa eli 20%, jotta talouden jäykkyys poistuu. Vaikuttaa suoraan myös tuotteiden ja palveluiden kulutukseen ja hintaan.
  6. Tutkinnon jälkeen ensimmäisen, toistaiseksi voimassaolevan työsuhteen tarjoajalle jokin palkkio koeajan päättymisen jälkeen ja samoin viimeisen, toistaiseksi voimassa olevan työsuhteen , siis ennen eläkkeelle jääntiä, mistä tahansa syystä, toisi jonkun palkkion.

Ikäsyrjinnän ehkäisyn ehdotin konkreettista toimea jo aiemmassa blogi-kirjoituksessa. Kaikissa edellä mainituissa ihmisten työllistymisestä ja yrityksen laajentuneesta toiminnasta tulee enemmän verotuottoja valtiolle, vaikka niillä on myös valtion tulo/kulutasoon kustannusvaikutus. Tällaiset keinot luovat pysyviä työsuhteita.

Eihän tämä nyt niin vaikeaa olisi, jos on yhteistä tahtoa?

.

Oikeudesta oppia ja opettaa – peruskoulun alasajo?

Olen kirjoittanut useassa aiemmassa blogi-kirjoituksessa hyvinvointivaltioin oikeudenmukaisuuden tärkeydestä. Me suomalaiset maksamme korkeat veromme ja kalliin asumisen ja ruuan, koska uskomme, että verot hyödyttävät meistä jokaista, tasavertaisesti taustasta riippumatta.

Lähtökohta Suomessa on siis, että jokaisella lapsella on oikeus oppimiseen ja myös oikeus opetukseen. Se ei tarkoita itseohjautuvuutta, yksin tai yhdessä tehtävien tehtävien tekemisen kautta itse oppimista. Jotta yksittäiset asiat voivat muodostua osaamiseksi ja yhdistyä ymmärrettäviksi kokonaisuuksiksi, se edellyttää pedagogista otetta oppimiseen ja myös tunnesidettä ja vuorovaikutusta oppilaisiin ja opettajaan. Jokaisen tasoon, lähtökohtiin ja erityishaasteisiin sopivalla tavalla.

Uudet ylioppilaat Elimäen lukiosta 1989, kaikki kävivät saman koulun, taustasta ja lähtökohdista huolimatta. Lämmöllä muistelen lukioaikaani, luokkakavereita ja opettajia. Kuva Elimäen sanomat.

Suomalaisen peruskoulun tasalaatuisuus on oikeastaan se suurin ihme. Kaikki lähikoulut ovat kautta vuosien olleet laadukkaita. Nyt tuntuu vallalle päässeen luottamuspula opettajiin sekä lähikouluihin, että opettajien kykyyn osata opettaa kulloinkin ajankohtaisia asioita oppiaineiden ohessa, kunhan oppimistavoitteet ovat opetussuunnitelmassa selvät. Mikä tuntuu kummalliselta kun katsoo esimerkiksi digiloikkaa, joka on tehty tässä koronan aikana.

Pisa-tutkimus on kansainvälinen tapa mitata oppilaiden osaamisen tasoa kansainvälisesti. Suomen loiston vuoden (2006) jälkeen suunta on ollut radikaalisti alaspäin kaikilla osa-alueilla. Kukaan ei osaa sanoa varmuudella mistä se johtuu, esitän tässä muutaman valistuneen arvauksen (yhteneviä ajatuksia löytyy täältä):

  • Integraatio on lisääntynyt, pienryhmät ovat poistuneet – opettaja ei pysty tekemään opetustyötä niin hyvin kuin jos eritystarpeiset oppilaat voisivat saada opiskella pääosin omassa pienryhmässään
  • Erilaiset erityisopintokokonaisuudet ovat lisääntyneet – tämä aika on pois perusopetuksesta, usein äidinkielestä, koska tuntimääriä ei ole lisätty
  • Yhteistyö kotien kanssa on lisääntynyt – kaikki tämä vie opettajan ja henkilökunnan aikaa opetukselta
  • Monialainen yhteistyö on lisääntynyt integraation myötä- kaikki tämä vie opettajan ja henkilökunnan aikaa opetukselta

Opetusministeri on huolissaan, kun sosioekonominen tausta on alkanut näkyä enenevässä määrin oppimistuloksissa. Peruskoulusta pääsee läpi vaikka ei ole saavuttanut perustaitoja, jotka ovat välttämättömiä jatko-opinnoissa ja elämässä yleensä. Poikien ja tyttöjen tasoero on yhdenvertaisuuden kannalta kestämätön.

Ratkaisuksi esitän käytännön toiminnan tasolla

  • Pienryhmät takaisin, kolmiportaisen tukimallin pitää taata tehostetun ja erityisen tuen päätöksen saaneille oikeus esim. tehostetusssa tuessa 50% pienryhmissä ja erityisen tuen päätöksellä 100% pienryhmissä. Varmistetaan siis työrauha perusopetukseen ja yksilöllinen tuki oppilaille.
  • Kaikki rönsyt ja oppiaineilta aikaa vievät kokeilut pois opetussuunnitelmassa seuraavaksi 10 vuodeksi. Annetaan opettajille aikaa panostaa oman oppiaineen opettamiseen.
  • Minimoidaan kaikki Wilma-hommat, sanalliset palautteet, kehityskeskustelut ja vanhempainillat, paitsi sähköisesti voi infoja järjestää. Annetaan palaute oppilaille luokkatilanteessa.

Rehtorin tärkein tehtävä tulisi olla karsia opettajilta kaikki turhat tehtävät, kokeilut ja kokoukset, jotta he voivat keskittyä ydintehtäväänsä, opettamiseen. Tällä muutoksella varmistetaan että oppiaineissa on riittävästi opetusta, jotta sosioekonominen tai sukupuolinen tausta ei vaikuta kuten nyt, kun opetusta on suhteessa vähemmän, kun aikaa vie kaikki muu. Nyt olemme kaikella hörhöilyllä lisänneet huonosti pärjäävien osuutta.

Koulutuksen rahoituksen osalta meillä on myös ongelmia, jotka pitää ratkaista:

  • Valtio osoittaa rahaa opetukseen, mutta kunta päättää itsenäisesti, miten budjettinsa käyttää, eli rahojen käyttäminen, ehkä täysin eri toimintoihin kuin ne on osoitettu, on lopulta kunnan päätös. Tästä on hyvä esimerkki Helsingin koulutusleikkaukset.
  • Kunnan tilaratkaisut ovat vaikuttaneet siihen, että Espoossa tilakustannukset nousevat yli 10% vuodessa, ja tämä on siis koulutoimen toimintamenoista pois. Tilaratkaisut pitkälle aikavälille tehdään ihan toisaalla kunnan organisaatiossa kuin opetuslautakunnassa, johon ne tulevat annettuna. Huono rakentaminen on lapsien opetuksesta pois. Tähän pitää tulla kunnissa muutos.
  • Kun laajennetaan palveluita, kuten maksuton varhaiskasvatus, nyt kokeilussa oleva kaksivuotinen malli tai maksuton 2. aste, rahoituksen pitäisi kasvaa pysyvästi vastaavasti, mutta näin ei ole käynyt. Silloin aiemmat rahat jaetaan vaan eri lailla, eli toisista osista joudutaan toimintaa leikkaamaan, että uudet lakisääteiset toiminnot voidaan kattaa.

Tarkistin valtion budjetista, havaitsin että vuosien 2006 – 2021 aikana korkeakoulutus näyttää saaneen kolminkertaisen rahoituksen, mutta muut opetuspuolen momentit ovat kasvaneet vain n. 10-20%. Ja monia lakisääteisiä uudistuksia on tehty samaan aikaan, jolloin käytännössä kulut ovat kasvaneet, vaikka ikäluokat ovat pienentyneet. Eli hyvätkin uudistukset huonontavat kokonaistilannetta, jos ne rahoitetaan jakamalla samat rahat vanhoihin ja uusiin toimintoihin.

Siksi PISA-käyrät menevät alaspäin, vaikka jokainen hallitus on pyrkinyt parantamaan suomalaista koulutusta. Edellä mainituilla käytännön toiminnan ja rahoituksen muutoksilla voimme saada nykyrahalla enemmän oppimista ja tasa-arvoa. Ja PISA-tulokset nousu-uralle.

Ja siksi sillä on väliä, ketä äänestät kuntaasi päättämään. Peruskoulun kohtalo on lopulta kuntapäättäjien kädessä.

Eläkeköyhyyden poistotalkoot!

Hyvinvointiyhteiskunnan säilymisen kannalta on tärkeintä, että kaikki kokevat sen reiluksi. Kirjoitan tänään asioista jotka eivät minusta täytä tällä hetkellä reiluuden määritelmää. Niiden korjaaminen on valtakunnan politiikkaa, mutta käytännössä ongelmat näkyvät kuntataloudessa, siksi nämä asiat pitää nostaa esiin.

  1. Pienet eläkkeet ja omaisuuden kohtelu yhteiskunnan tukiratkaisuissa
  2. Eläkkeiden kertyminen yli 50-vuotiaille, erityisesti naisille
  3. Yhdenvertaisuus työttömyysturvassa ja elinkeinonharjoittajien työttömyys- ja eläkeratkaisut
  4. Perintö- ja lahjaverotusratkaisut kansakunnan omistamisen kulttuurin muutoksessa

Oletko laskenut oman eläkkeesi arvion? Pitkä työura, eli työnteko alimmasta eläkeiästä ylimpään vaikuttaa jopa 40% eläkettä nostavasti, siksi on tärkeää että iäkkäät voivat tehdä töitä, tästä ikärasismin ongelmasta ja ratkaisusta kirjoitin viimeksi. Iso epäkohta on myös se miten eläkkeitä ja omaisuutta kohdellaan yhteiskunnan tukiratkaisuissa. Jos joutuu ympärivuorokautiseen hoitoon, yhteiskunta ottaa 80% eläkkeestä, ja joissain kunnissa jopa omaisuus on realisoitava. Minusta olisi reilua, että jokaiselta tässä kohtaa menisi tasasumma, esimerkiksi maksimissaan 1000€, ja yhteiskunta kattaa sitten erotuksen tuohon saakka. Jos esimerkiksi säästää itselleen lisäeläkettä, on hyvä ennakkoon tietää sen kohtelu, vain silloin ihmiset voivat tehdä elämässään itselleen parhaiten sopivia ratkaisuja. Jos lisäeläkkeisiin kannustetaan, niin silloin erityisesti tämä pitäisi linjata. Ja jos pariskunnasta toinen, esimerkiksi suurempituloinen, joutuu ympärivuorokautiseen hoitoon, edelleen kodin menot, jossa toinen asuu, pysyvät samoina. Tällainen voi ajaa ihmisiä eläkeläisköyhyyteen. Samoin omistusasunnossa yksi asuva ei saa eläkeläisen asumistukea, vaikka kokonaiskulu olisi selvästi pienempi kuin vuokralla asuessa, jolloin tuen saisi. Tämäkään ei tunnu reilulta.

Keski-ikäisten naisten Facebook-ryhmässä moni huomasi työeläkekertymänsä olevan todella pieni, vaikka työtä on tehnyt sen 40 vuotta, joka alkuperäisessä eläkejärjestelmässä oli tavoiteaika. Osa on tehnyt 15-vuotiaasta töitä, mutta yli 50-vuotiaiden osalta eläke on alkanut kertyä vasta 23-vuotiaana, vaikka eläkemaksut on maksettu jokaisesta palkasta. Tämä koettiin erityisen epäreiluksi. Nykyään eläkettä kertyy myös vanhempainvapaista ja opiskeluajasta, jos se päättyy tutkinnon suorittamiseen. Eläkeratkaisuissa on aina pyritty muuttamaan vain tulevia ratkaisuja, ei takautuvasti mitään, mutta sanoisin, että tässä on epäkohta, joka pitäisi korjata vähintään esim. alle 2000€ kuukaudessa eläkettä saaville henkilöille takautuvasti, tasa-arvon nimissä. Työeläke on jokaisen ”omaa rahaa”, kun taas erilaisiin tukiin, jopa kansaneläkkeeseen, vaikuttaa myös mahdollisen puolison tulot. Tässä käytännössä tehtäisiin siirto erilaisista muista tuista eläkkeisiin, joten yhteiskunnan kannalta kyse ei ole isosta erosta, ja tässä korjattaisiin takautuvasti aikaisempaa epätasa-arvoista kohtelua.

Paljon on ollut keskustelua nykyisen ansiosidonnaisen työttömyysturvan epäoikeudenmukaisuudesta, eli kaikki osallistuvat maksamiseen mutta vain osa nauttii ansiosidonnaisuudesta. Kun tämä epäkohta toivottavasti korjataan pian, ovathan kaikki puolueetkin tästä samaa mieltä, niin samassa yhteydessä pitäisi huomioida elinkeinonharjoittajien työttömyysturva ja eläkeratkaisut. Nämä epäkohdat ovat tulleet erityisen hyvin näkyviin nyt, kun valtion on pyrkinyt tukemaan yrityksiä, jotka kamppailetvat koronatoimista aiheutuvien rajoituksien kanssa. Elinkeinonharjoittaja, näitä on 43% kaikista yrityksistä, maksaa itselleen palkkaa, johon tarkoitukseen koronan yritystukia ei olekaan voinut käyttää ja niitä on jouduttu perimään takaisin. Väliaikainen työmarkkinatuki-malli pitäisi saada jatkuvaksi, eli luoda yrittäjille automaattinen tukimalli työttömyystuesta kun elinkeinonharjoittajan tulot jäävät toimeentulorajan alle. Silloin useammat uskaltaisivat lähteä yrittäjiksi, nykymallilla työttömyysturvan ulkopuolelle putoaminen on liian iso riski monelle. Toinen kädenojennus olisi palveluyrittäjän alv-mallin tarkastelu siten, että yrittäjälle jää käteen enemmän kuin verottajalle, verotus kun on yhtäläinen ja kilpailua vähiten vääristävä keino tukea yrittäjyyttä. Tästä kirjoitin jo aiemmin blogiin. Elinkeinonharjoittajien eläkemallin pitäisi olla samanlainen kuin työntekijöiden, tai jotenkin yhteiskunnan taholta rahastoitu, maksettuihin palkkoihin sidottu ja samantasoinen kuin palkansaajilla. Nykyisin liian moni elinkeinonharjoittaja ei pysty maksamaan itselleen riittävää eläkettä ja siksi heitä uhkaa eläkeläisköyhyys.

Sitten vielä Suomen kilpailukyvystä ja varallisuuden kertymisestä. Ohessa on kuva aikuisiällä sisarusteni kanssa hankitusta kesämökistä, jossa olemme suvun kesken viimeisen 10 vuotta nauttineet yhdessä ja erikseen mahtavista Suomen kesistä. Maksamme vielä 15 vuotta pankkilainaa mökistä. Suurin osa suomalaisten varallisuudesta on asunnoissa ja kesämökeissä. Jos minä yllättäen kuolisin, alaikäiset lapseni perisivät osuuden kodistamme ja mökistä. Millä he maksaisivat perintöverot? Olisi harmi jos yhteinen omaisuus menisi myyntiin verojen takia, siinä hetkessä olisi varmaan muutakin murhetta. Oletko miettinyt perintöverotusta omalla kohdallasi, tässä linkki laskuriin?

Naapurimaissamme talous on Suomea paremmalla tolalla. Siellä on jo vuosia sitten luovuttu perintöveroista. Asunnot siirtyvät sukupolvelta toiselle. Kiinteää omaisuutta voi käyttää sijoitusten ja yritystoiminnan vakuudeksi. Ruotsalaisten omaisuus on asukaslukuun suhteutettuna 2,5-kertainen Suomeen nähden, osittain tästä syystä. Eikö meidän olisi jo aika tehdä samoin, verottaa vaikka perityn omaisuuden myyntivoitosta tiukemmin. Antaisimme omaisuuden karttua suvuissa ja helpottaisimme lastemme elämää, ettei jokaisen sukupolven tarvitse lähteä nollasta. Omaisuudesta on maksettu monin kerroin verot. Vähintään rintaperillisten ja alenevassa polvessa annettujen perintöjen ja lahjojen osalta, jos ei kokonaan pystytä heti perintöverosta luopumaan. Olisi paljon vähemmän kikkailua perintöverotuksella, josta hyötyvät kuitenkin eniten suurituloisimmat.

Omistamisen arvostuksen soisi lisääntyvän, koska sijoittamisesta Suomeen ja suomalaisiin yrityksiin ja tuotteisiin hyötyvät kaikki. Suomi voisi perustaa rahastoja tukemaan suomalaista maaomistusta ja yrityksiä, ja ehdotus lasten 300€ sijoitusrahastotilistä voisi sijoittaa automaattisesti juuri Suomeen. Lisäeläkerahasto kansallisella toimintamallilla voisi myös olla tarjolla kaikille kansalaisille.

Tähän kokonaisuuteen liittyy myös omaisuuden suoja vanhuuden palveluiden rahoittamisen osalta, josta kirjoitin tämän blogin alussa. Yhtä tärkeä kuin omaisuuden karttuminen ilman perintöveroa on suojata eläke, lisäeläke ja omaisuus realisoinnilta vanhuuspalveluiden rahoituksessa.

Tasavertaisuuden nimissä.

P.S. En ole itse rikkaasta suvusta tai saamassa perintöä, joten tässä taka-ajatuksena on laajempi hyöty kaikille suomalaisille.

P.P.S. Siitä reiluudesta kaikki lähtee, nykymalli kannustaa siirtämään rahat/muuttamaan naapurimaihin, ja pienentää veronmaksumoraalia kun lopulta valtio/kunta voi viedä sitkeällä työllä ja tarmolla hankitun omaisuudenkin. Eli verojen maksu työstä ei riitä että kaikki saavat samat vanhuspalvelut, vaan nekin ovat progressiivisesti rahoitettuja.

Miksi Keskusta – osa 2, yksilö ja yrittäjyys keskiössä, yhteinen hyvä edellä!

Kun Espoossa lähtee Keskustan listoille, pitää sitä perustella, oikein urakalla koska se ei ole helpoin tie valtuustoon. Minulle arvoni ja uskollisuus niille on ainoa vaihtoehto, eli en voisi milloinkaan vaihtaa arvojani vaalimenestykseen puolueessa, jonka arvoihin en voi samaistua. Työelämässä pätee sama asia ja moni työelämässä pahoinvoiva ihminen on sitä koska työelämän vaateet ja omat arvot eivät kohtaa.

  • Keskusta on kansanliike, ja sitä myös puolueessa korostetaan. Se tarkoittaa, että tietyt yhteiset arvot ohjaavat, mutta meitä on hyvin erilaisia ihmisiä pyrkimässä valtuustoon, ja hyvä niin, koska suomalaisetkin ovat hyvin erilaisia ja tarvitsevat siten omanlaisiaan edustajia
  • Keskustalaisuutta on ajatella, että valtio ja kunta tukee ihmistä yritteliäisyyteen tämän toteuttaessa omia tavoitteitaan. Oli se sitten asumisratkaisu tai -paikka, perheen ratkaisut lastenhoidossa, koulutus tai työ. Toisaalta valtio tasoittaa vaikka tätä korona-ajan ennustamatonta turbulenssia, mutta pitkällä aikavälillä pitäisi päästä tasapainoon, velaksi eläminen on lapsiemme asettamista maksumiehiksi. Nykyhallituksessa olemme ajatuksen kanssa jäämässä ehkä vähemmistöön, mutta on hyvä, että joku tietää että velat on maksettava.
  • Keskusta on yrittäjien puolue. Ehkä tunnusomaisemmin pienyrittäjien ja keskisuurten, kuin suuryritysten, mutta mikä muu puolue heidän puolestaan puhuu. Työelämä muuttuu, ja työn ja yrittäjyyden joustava yhdistäminen pitää myös lainsäädännössä saada joustavammaksi. Yksinyrittäjien palkansaajien kaltaisen työttömyys- ja eläketurvan pitäisi olla peruslähtökohta, ja yrittäjien ja työntekijöiden vastakkainasettelun aika on ohi.
  • Keskustalaisuus on suomalaista matalaa hierarkisuutta, kenttä eli jäsenet vaikuttavat Keskustan suuntaan, halukkaat voivat osallistua puolueen ohjelman muotoutumiseen. Monessa puolueessa linja tulee selvemmin puoluejohdosta.
  • Keskustalaiset ovat olleet vihreitä paljon ennen Vihreitä. Ilman maaseutua meillä ei ole teollisuutta, ei hiilinieluja, ei puhdasta suomalaista ruokaa. Ei huoltovarmuutta tai palveluja mökkikunnassa tai Lapin laskettelureissulla. Kyllä, Keskusta ajaa monipaikkaista Suomea, mutta se ei ole pois pääkaupunkiseudulta vaan kaikkien etu.
  • Keskusta edustaa sukupuolten tasa-arvoa. Keskustassa on ties mones naispuheenjohtaja.
  • Keskusta ymmärtää työperäisen maahanmuuton välttämättömyyden, yritysten työvoiman saatavuuden ja hyvinvointivaltion palveluiden turvaamiseksi.

Aika monen espoolaisen juuret ovat muualla kuin pääkaupunkiseudulla. Moni on 2. tai 3. polven maalainen. Minä olen lähtöisin työläisperheestä, surullisen kuuluisalta Voikkaalta alkujaan. Mieheni on stadista. Hänestä lehmät laitetaan seipäille jne. Silti hän on ollut vetämässä vasikkaa, siis synnytyksessä apuna navetassa ja tekemässä laakasiiloa, ja lieteallasvalutalkoissa. Siskoni avioitui maitotilallisen kanssa. Meillä mieheni kanssa on 8 tunnin työpäivä ja viikonloput vapaat ja 5 viikkoa lomaa. Maatilayrittäjillä ei ole. Meistä ei olisi niihin maatilayrittäjähommiin, hyvä, että joistain on.

Asuntojen hinnat, koulu- ja palveluverkko, kuntalaisen vai Espoon kokonaisedun ehdoilla?

Voisiko Espoo olla edelläkävijä kunnan asukas- ja palvelurakenteen suunnittelun avoimuudessa? Konkreettisesti se tarkoittaisi, että sitouduttaisiin esimerkiksi seuraavanlaisiin kaavoituksen, palveluiden saatavuuden ja alueiden demografian( erityisesti tulo- ja ikärakenne) kehittämisen tunnuslukuihin, että tasapaino säilyy:

  • Alakoulu ja päiväkoti 2 kilometrin säteellä, jos asukasmäärä on x
  • Yläkoulu 3 km säteellä jos asukasmäärä on y
  • Lukiopaikka tai ammattikoulupaikka oman kunnan alueella, mieluiten omalla suuralueella, ilmainen joukkoliikenne
  • Lähikauppa, Apteekki ja terveyskeskus …
  • Palvelutalo vanhuksille …
  • Lähimetsä …, joukkoliikenneyhteys keskuspuisto/Nuuksio …

Nyt esimerkiksi kouluverkkoa katsottaessa, Etelä-Espoon varakkaammilla alueilla on lyhyin matka kaikkiin edellä mainittuihin palveluihin, vaikka asukastiheyden ja demografisen rakenteen mukaan se on ylimitoitettua. Lähipalvelut vaikuttavat suoran myös asuntojen hintoihin ja vuokratasoon.

Kunnan tarjoamien palveluiden lisäksi erilaiset pienyritykset tarvitsevat tietyn määrän ihmisiä lähialueilla, jotta niiden toimintaedellytykset säilyvät. Kampaamo tai lounasravintola tarvitsee asiakkaita. Espoon väljyys ja vihreys ovat myös monelle asukkaalle arvoja. Vanhoille alueille rakentaminen on edullisempaa kuin täysin uusille, sillä niillä on jo valmiina infra asumiselle. Miten näiden asioiden yhteensovittaminen onnistuu?

Minusta tässäkin pitäisi olla avoin ja suunniteltu malli, jonka perusteella kaupunki pyrkii tasoittamaan kaavoituksella ja jopa toistettavilla malleillaan ( vrt. rintamamiestalot aikanaan) vaikuttamaan asuinalueiden palveluiden pysyvyyteen ja monimuotoisen väestörakenteen säilymiseen. Jos perheet joutuvat muuttamaan kohtuuhintaisten perheasuntojen perässä naapurikuntiin, todennäköisesti myös sairaanhoitajan tai opettajan työpaikka löytyy ennen pitkää sieltä naapurikunnasta. Tai jos perheellinen kaupan kassa tai siivooja joutuu kulkemaan toiselta puolelta Espoota töihin, koska palkalla ei voi elää Etelä-Espoossa, pidemmällä aikavälillä hän etsii työpaikan lähempää kotiaan. Espoon toimivat palvelut ja hyvinvointiyhteiskunnan toimivat rakenteet edellyttävät, että kaikista tulo- ja ikäluokista olevat ihmiset voivat asua samoilla alueilla, käydä samoja kouluja ja ystävystyä ja arvostaa toisiaan. Meitä kaikkia tarvitaan!

Mitä Espoo voi tehdä yritysten toimintaedellytysten ja edullisemman rakentamisen hyväksi?

  • Luoda ”Espoo”-hyväksytyt toistettavat suunnitelmat ja mallit kerrostaloille, rivitaloille ja omakotitaloille, joissa on huomioitu rakentamistehokkuuden ja kaavoituksen ja päätöksenteon kannalta. Näille malleille tarjottavat tontit myydään/vuokrataan edukkaasti, pidetään huoli että nämä eivät mene sijoittajille vaan kuntalaisille. Lupaprosessi on näille malleille nopea ja ennustettava. Tuotto on säädelty, jos kunta ei itse tätä palvelua tuota.
  • Kunnan peruspalveluissa toimiville henkilöille voisi olla jokin etu saada tällainen tuettu asunto kohtuullisella vuokralla.
  • Crowdsourcing(joukkouttaminen)-mallin tukeminen/takaaminen, eli kerätä ryhmä jotka luovat asunto-osakeyhtiön rakennuttamaan Espoo-mallisia asuntoja yhteistyössä kaupungin kanssa, jos muutoin ei saada tässä päätä auki
  • Espoo voisi tarjota palveluyrityksille portaalin, josta kuntalainen löytää kaikki lähialueen palveluntarjoajat helposti. Tämä vähentäisi muita välistä vetäjiä, joita on syntynyt esimerkiksi ravintoloiden ulosmyyntitoimintaan
  • Palveluille kaavoitetaan riittävästi toimitiloja, lähiöiden palveluita keskitetään ennemmin kuin hajautetaan, jotta ihmisiä liikkuu riittävästi yritysten asiakasmäärien varmistamiseksi
  • Lähipalveluiden keskittäminen vapaarahoitteisiin kauppakeskuksiin ja toimitilojen myyminen ja niihin vuokralle siirtyminen lopetetaan; vuokrat vievät liian suuren osan toimintamenoista. Elinkaarikustannukset pitkissä vuokrasopimuksissa ovat kestämättömät, ja sijoittajalle riskittömät. Kirjastot kauppakeskuksissa oli saavutettavuuden osalta ehkä hyvä idea, mutta lopulta johti siihen, että lähikirjastoja suljetaan, koska vuokrat kauppakeskuksissa ovat niin suuret.

Tuettu tai säädelty asuntotuotanto, erityisesti kun sitä on riittävästi tarjolla, vaikuttaa asumistukien tarpeeseen, laskee yleistä vuokratasoa ja tasoittaa alueiden välisiä hintaeroja. Tämä ei ole välttämättä jokaisen yksittäisen asukkaan etu, mutta se on Espoon ja kaikkien espoolaisten etu.

Siksi olen hieman epäileväinen, että vain asukkaita kuuntelemalla saataisiin rakennettua paras versio Espoosta, kun monella alueella ajatellaan ”not in my backyard”-tyyppisesti eikä haluta omalle alueelle lisää heterogeenisuutta, mutta jos se tehdään ennalta sovittujen ennustettavien tunnuslukujen perusteella ja niihin liittyen perustellen, se olisi mielestäni paras ratkaisu.

Ja tätä samaa malliahan voisi kyllä sitten käyttää vaikka maakuntien ja koko Suomen rakenteiden suunnittelemisessa. Silloin voisimme luottaa pidemmän aikavälin kehityksessä yhteisiin, ennakoitaviin tavoitteisiin.

”Parasta ennen päivästä” – eli yli 50-vuotiaiden oikeudesta työhön ja toimeentuloon.

Onko sinun lähipiirissäsi tai ystävissäsi ihminen, joka on tullut irtisanotuksi yli viisikymppisenä ja jäänyt pitkäaikaistyöttömäksi, vaikka osaaminen, referenssit, terveys ja työhalut ovat kohdallaan? Minulla on. Tutkimuksen mukaan 93% tunnistaa ikäsyrjinnän. Iäkäs ei pääse edes haastatteluun asti.

Ikäsyrjintä on lain vastaista, miksi sitä silti tapahtuu? Syrjimättömyyden todistevelvoite on työnantajalla. Miksi ikäsyrjintää on niin vaikea osoittaa? Vuonna 2017 kaikkiaan 27 ikäsyrjintävalitustapauksesta vain 2 pystyttiin osoittamaan todeksi.

Suomen hyvinvointi pystytään turvaamaan vain jos myös vanhempien ikäluokkien työllisyys nousee.

Minusta olisi hyvä idea, että jokainen rekrytointi tai irtisanominen pitäisi kirjallisesti perustella tasa-arvoiseksi. Nykyisiin tietojärjestelmiin tämä olisi helppo dokumentoida, Ja sitten jos on syytä epäillä rasismia, niin henkilö voi pyytää perustelut kyseisen paikan täyttämisen valintaan tai esimerkiksi irtisanomislistalle päätyneet ja perusteet, ohessa esimerkki:

Työtehtävä
Tärkeimmät valintakriteerit (etukäteen)
Hakijoiden sukupuoli ja ikäjakauma, sopivuusarvio valintakriteerien perusteella
Valitun tärkeimmät valintaperusteet

Tämä täyttäisi lain kirjaimen syrjimättömyyden todistustaakasta, joka työnantajalla on. Tämä tieto toimitettaisiin sähköisesti saataville kaikille hakijoille haun ratkettua, sekä esimerkiksi kunnan tasa-arvovalvojalle, joka voi päättää toimenpiteistä yhdessä työsuojelun kanssa. Tai henkilö itse voi käynnistää tasapuolisuuden arvio/valitusprosessin. Tämä voisi koskea esimerkiksi yli 10 henkilön yrityksiä.

Pehmeät keinot on mielestäni käytetty. Kun rekrytoiva yritys ja esimies joutuu perustelemaan ja näkemään kirjallisena valintansa suhteessa hakijajoukkoon, tasapuolisuuteen joutuu kiinnittämään enemmän huomiota. Rekrytoivien henkilöiden ikä-, koulutus- ja sukupuolitiedot voisi myös dokumentoida, se herättää ajattelemaan omia mahdollisia tiedostamattomia asenteita.

Toinen korjattava asia on yli 50-vuotiaiden korkeammat työnantajamaksut sekä työnantajan sairaseläkemaksuluokan korotuksen pelote, molemmat pitäisi poistaa ja tehdä päin vastoin iäkkäiden työntekijöiden palkkaamisesta houkuttelevampaa.

Miltä tämä ehdotus sinusta kuulostaa?

Suomalaisen onni on mahdollisuuksien tasa-arvo!

Saimme vastikään tunnustuksen, että maamme ihmiset ovat maailman onnellisuustilaston kärjessä. Se ei tarkoita, että kaikki asiat ovat täydellisesti ja jokainen suomalainen on aina onnellinen. Suomalaisuuden syvintä olemusta ovat osallisuuden kokemus ja tasa-arvoiset koulutusmahdollisuudet. Tausta vaikuttaa meihin jokaiseen mutta se ei määritä meitä ihmisenä. Pamela ja Joonatan Tola kertoivat omasta haastavasta nuoruudestaan, tärkein viesti tuossakin kirjoituksessa oli toivo ja se että Suomessa saa apua ja voi tavoitella omia unelmiaan, lähtökohdista huolimatta. Ilmainen ja pakollinen 2. aste on yksi askel edelleen tällä tasa-arvoisten mahdollisuuksien tiellä. Siksi olen pitänyt tärkeänä myös sitä, että jokainen nuori saisi lähteä opiskelemaan sille polulle , joka häntä eniten kiinnostaa. Eli mielestäni pakollisuuden mukana pitäisi tulla yksilön valinnanvapaus opiskelupaikan suhteen ja tuki jokaiselle nuorelle tavoitella omia unelmiaan. Espoo voisi tätä kokeilla?

Onnellinen tasa-arvoinen nainen, kuvaussession yllättäneestä lumituiskusta huolimatta. Kuva Anu Hedborg

Onnellisuuteen eniten vaikuttava asia on tutkimuksen mukaan se, ettei tarvitse pelätä oman ja perheensä turvallisuuden vuoksi tai onko perheelle ruokaa. Kun näistä ei hyvinvointivaltiossa tarvitse suuresti huolehtia, jää energiaa tavoitella niitä omia unelmiaan, mikä lopulta auttaa koko kansakuntaa menestymään. Yritteliäisyydestä ja työnteosta pitäisi siten aina olla hyötyä ja sitä pitäisi kannustaa.

Naisten tasa-arvo on Pohjoismaissa parhaalla tasolla maailmassa. Yksi esimerkki siitä on naisten osallisuus yhteisten asioiden hoidossa, kunnallisvaaleissa esimerkiksi Espoon Keskustalla ehdokkaita on alueiden, sukupuolten ja ikäryhmienkin osalta melko tasa-arvoisesti kaikista ryhmistä. Ja vielä mahtuu mukaan! Jos löydät jotain itsellesi tärkeitä asioita teemoista Perhe – Arki- Yrittäjyys ja työ – Luonto-teemaisesta kuntavaaliohjelmastamme, niin ilmoittaudu ehdokkaaksi. Kaikesta ei kuntapolitiikassa tosiaan tarvitse olla ohjelman kanssa samoilla linjoilla, ja kansalaisvelvollisuutensa voi tehdä sekä äänestämällä että lähtemällä ehdokkaaksi itselleen tärkeiden asioiden puolesta. Kunnallisvaaleissa voivat muuten olla ehdolla ja äänestää myös kunnassa asuvat, vähintään 2 vuotta Suomessa asuneet muiden maiden kansalaiset.

Tasa-arvo tarkoittaa muutakin kuin sukupuolten tasa-arvoa. Yhdenvertainen kohtelu on perustuslakimme kulmakivi. Kaikki suomalaiset, Suomessa asuvat, eri taustoista ja erilaisilla arvoilla ja mielipiteillä varustetut ihmiset ovat onneksi lain edessä tasa-arvoisia. Tämän soisi toteutuvan myös käytännössä. Kuntataloudessa niukkuus ajaa usein siihen, että päiväkotipaikka ei järjesty läheltä, korkeat asuntojen hinnat ajavat ihmisiä Espoosta ympäristökuntiin, nuori ei pääse oman kunnan lukioon tai ammattikouluun, erikoissairaanhoidon saaminen riippuu kunnan taloustilanteesta, vanhus ei voi itse valita missä haluaa asua. Suomen tasolla kaikissa näissä on kysymys osaoptimoinnista ja järjestelmän heikkoudesta. Tasa-arvo toteutuu mielestäni parhaiten kun asioita katsotaan ja ne rakennetaan yksilöitä varten, ei järjestelmiä ja organisaatioita varten.

Jos kannatat mahdollisuuksien tasa-arvoa niin äänestä kuntavaaleissa sellaisia ehdokkaita ja puolueita, joiden arvoissa nämä teemat näkyvät. Arvot kertovat meistä ja agendastamme yli yksittäisten asioiden ja kannanottojen.

Palveluyrittäjän alv 0%?

Salon Anson Vuorikatu 8, Helsinki, vaalikuvani meikki ja kampaus

Hyvinvointipalvelut turvataan vaan sillä, että meillä on yksityisiä yrityksiä ja yrittäjiä. Kuinka moni uskaltaa alkaa yrittäjäksi koronapandemian jälkeen, on yksi avainkysymys.

Pienet palveluyritykset työllistävät suuren määrän kuntalaisia. Ja voisivat työllistää vielä enemmän, jos riski työllistämisessä olisi jotenkin rajattavissa pienissä yrityksissä, joissa omistaja vastaa yrityksestä omaisuudellaan. Elämme aikoja, jolloin pienyrittäjyyden ja palkkatyön yhdistämisestä pitäisi tehdä helpompaa, ennustettavaa ja joustavaa. Eikä tarvittaisi monia erilaisia yritystoiminnan osaamisen täydentämisen palveluja ns. välistä vetäjiä siitä vähästäkin yrittäjän palkasta. Sähköiset järjestelmät mahdollistavat nopeat muutokset esimerkiksi yrittäjän ennakkoverotukseen, alv-prosentteihin, työnantajamaksuihin, voiton verotuksen joustoihin jne.

Yle kirjoittaa kampaamoalan yrittäjien ahdingosta. Toisaalta kahden tonnin tuella ei pitkään makseta toimitilan vuokria saati elätä itseään ja perhettään, mutta sulkemispakkoakaan ei ole, jos uskaltaa pitää auki ja asiakkaat uskaltavat käyttää palveluita. Kävin itse juuri vaalikuvaa varten yläkuvan Salon Ansonissa kampauksessa ja meikissä, kyllä kannatti.

Tiedätkö sinä paljonko maksamastasi kampaamo- tms. yrittäjän tuntihinnasta on sen yrittäjän osuus ja paljonko verojen osuus? Siis yrittäjän riskillä, ilman lomia ja lomarahoja ja ilman työttömyysturvaa, millaista palkkaa yrittäjä siitä työstä saa? Usein vähemmän kuin verot siitä lohkaisevat. Tässä vähän yksinkertaistettu laskelma miltä yrittäjän verotaakka näyttää ja tulotaso olisi 40 viikkotunnin työpanoksella, mikä ei useinkaan toteudu. Pienyrittäjät siirtyvät lopulta heikosti kannattavasta yritystoiminnasta köyhiksi eläkeläisiksi, sillä harvalla on varaa maksaa minimiä enemmän eläkettä itselleen. On ymmärrettävää, että pienyrittäjät kokevat erityisen epäreiluksi sen, että osa työkykyisestä kansasta saa tekemättä mitään sosiaaliturvan verovaroista, jota he verotaakallaan kovalla työllä kustantavat.

Minusta tällaisten yrittäjien työn/aikaansaaman liikevaihdon alv voisi olla 0%. Omaa työpanostaan myyvä yritys ei voi koskaan määrättömästi kasvaa, koska kuukauden tunnit ovat rajalliset, jolloin verotuksen pitäisi erota suurten yritysten verotuksesta merkittävästi. Yrittäjälle itselleen maksetusta palkasta ja mahdollisesta voitosta maksetaan verot. Hinta kuluttajalle pysyisi samana, mutta alvin osuus jäisi yrityksen käyttöön. Aika helppo tapa ja vastaantulo valtiolta, ilman että tarvitaan sitten byrokratiaa hakea erilaisia tukia tms. nyt esimerkiksi kun korona helpottaa. Reiluuden nimissä verojen osuus ei saisi ylittää yrittäjälle jäävää osuutta koskaan.

Kunnan ja valtion helpoimmat keinot tukea yrityksiä on juuri verojen ja maksujen jouston kautta. Se vääristää kilpailua myös vähiten.

Hyvää naistenpäivää 8.3.2021!

Moni ajattelee, että Suomessa tasa-arvo on hyvällä tasolla. Monessa mielessä se onkin mutta Ylen jutun mukaan ”Ammattialat ovat UN Women Suomen mukaan jakautuneet Suomessa erityisen vahvasti sukupuolen mukaan.” Paras keino ajaa tasa-arvon toteutumista, myös palkkatasa-arvoa, on itse asiassa saada tyttöjä kiinnostumaan mahdollisuuksista teknisillä aloilla.

LinkedIn-palvelussa on ollut tällä viikolla #surfacethewomen-teemalla julkaistuja juttuja erilaisista teknisillä aloilla toimivista naisista, lisäsin oman tarinani myös joukkoon kannustamaan. Nuoret tarvitsevat esikuvia, ja onkin hyvä, että teknisten alojen naiset laidasta laitaan kertovat kuinka motivoivaa on työskennellä eri rooleissa teknisillä aloilla. Teknisten alojen palkat ovat helposti tuplaten hoito-alan palkka, se ei välttämättä ole oikeudenmukaista mutta fakta joka tapauksessa. Tasa-arvoa edistää riittävä toimeentulo työstä, esimerkiksi pääkaupunkiseudulla keskimääräisellä työssäkäyvän naisen palkalla on vaikea pärjätä. Palkka vaikuttaa suoraan myös eläketasoon, eli elinkaaren aikana epäoikeudenmukainen palkka kertautuu eläkeläisköyhyytenä.

Tasa-arvo on tärkeää, mutta jokaisen naisen pitää itse tehdä itselleen sopivat valinnat ja on aivan yhtä tärkeää olla opetus-, hoito- tai palvelualalla. Sen, miten lapset hoidetaan ja kenen toimesta, pitää olla perheen oma valinta, vaikka on totta, että epätasaisesti jakautuvat perhevapaat lisäävät palkkaeroja.

Pidemmällä aikavälillä naistenpäivä voisi muuttua tasa-arvopäiväksi, jolloin voisimme korostaa kaikkien ihmisten tasa-arvoa. Kukat ja suklaat kerran vuodessa eivät korvaa valinnan mahdollisuuksien puuttumista tai palkkaepätasa-arvoa.

Oman elämänsä sankariksi?

MItä jos…

  • jokainen nuori saisi haluamansa 2. asteen opiskelupaikan omassa kunnassaan, mieluiten lähikoulussa
  • voisimme siirtää stressin jatko-opinnoista nuoriltamme 3 vuotta eteenpäin, vasta 3. asteelle
  • nuorten ikäluokka ei jakautuisikaan voittajiin ja häviäjiin vaan kaikki jatkaisivat unelmiensa tavoittelua
  • kaikki valinnaiset opinnot olisivat valittavissa lähikoulussa
  • lisäksi valinnaiset kurssit (opettajat ja kurssit) olisivat valittavissa mistä koulusta vaan, etäopiskeluna. Opiskelijat voisivat tykätä ja suositella kursseja ja opettajia.
  • jokainen saisi yksilöllistä tukea onnistuakseen valitsemallaan opintopolulla
  • maksuttomat harrastukset (taide, musiikki, ilmaisu, peilailu, vapaaehtoistoiminta), nuorisotoiminta, kirjastopalvelut olisivat tarjolla lähikoululla koulun jälkeen

Kaikki tämä on mahdollista jos me Espoossa päätämme niin.

Kunnan tärkein tehtävä on varmistaa, että sen nuorilla on parhaat mahdollisuudet toteuttaa omat tulevaisuudensuunnitelmansa. Hyvinvointivaltion yhtenäiskulttuuri perustuu siihen, että opetus on tasalaatuista ja kaikki käyvät lähikouluissa. Saman pitäisi jatkua myös 2. asteella, kun se tulee pakolliseksi. Alue- ja koulushoppailu johtaa huonompaan lopputulokseen yhteiskunnan kannalta, ystävät ovat kauempana, yksinäisyys lisääntyy ja turha liikenne kuormittaa kaupunkia.

Parempia ratkaisuja siis!