Eläkeiän nosto 2 – Mitä tapahtuu, kun tavallinen suomalainen saa pitää rahansa?

Monesti järjestelmäremonteista puhuttaessa hämärtyy se, mitä muutos tarkoittaa konkreettisina euroina tavallisen ihmisen tilillä. Lasketaan auki.

Otetaan esimerkkihenkilö, joka aloittaa työuransa 20-vuotiaana 3 000 euron palkalla. Ura etenee maltillisesti:

• 20–29 v: 3 000 €/kk
• 30–49 v: 4 000 €/kk
• 50–59 v: 5 000 €/kk
• 60–69 v: 6 000 €/kk

Nykymaailmassa tästä palkasta leikataan joka kuukausi noin neljännes (24–25 %) työeläkemaksuihin. Rahat katoavat kollektiiviseen kirstuun.

Entä jos teemme systeemisen remontin? Asetamme eläkkeelle ja eläkemaksulle katon 4 000 euron tulojen kohdalle ja annamme pienen (4 %-yks.) alennuksen perusmaksuun. Vapautuvat rahat ohjataan omaan verovapaaseen sijoituseläkkeeseen (maltillisella 5 % vuotuisella reaalituotolla).

Salkun kasvu matkan varrella:

• 30-vuotiaana: Salkussa on 18 600 €
• 50-vuotiaana: Salkussa on 115 100 €
• 60-vuotiaana: Salkussa on 251 200 €
• 70-vuotiaana: Salkussa on 511 700 €

Omaa rahaa tähän säästöön on laitettu 50 vuoden aikana 181 200 euroa. Loput – yli 330 000 euroa – on tullut puhtaana korkoa korolle -tuottona globaaleilta markkinoilta.

Vapauden vallankumous – Eläkkeelle 60-vuotiaana ilman valtion lupaa

Malli B:ssä valtio pakottaa ihmisen tekemään töitä 70-vuotiaaksi saakka.

Mallissa A syntyy jotain poikkeuksellista: jousto ja oma valta. Koska 60-vuotiaana kasassa on yli 250 000 euron oma salkku, henkilö voi halutessaan sanoa kiitos ja näkemiin työelämälle:

• Hän voi nostaa salkustaan 2 660 €/kk puhdasta tuloa 10 vuoden ajan (ikävuodet 60–70).
• Hän voi nauttia terveistä eläkevuosistaan omalla kustannuksellaan.
• Kun hän täyttää 70 vuotta, valtion takaama lakisääteinen eläke alkaa juosta normaalisti (n. 2 000–2 200 €/kk).

Valtion ei tarvitse maksaa euroakaan ennenaikaista eläkettä, eikä kenenkään tarvitse polttaa itseään loppuun liukuhihnalla vain siksi, että laki kieltää lopettamisen. Jokainen voi valita: jatkaako 70-vuotiaaksi ja kerää jättipotin, downshiftaako 58-vuotiaana kolmipäiväiseen työviikkoon vai jääkö kokonaan vapaalle jo 60-vuotiaana.

Nuoret voittajina – Miksi uusi malli pelastaa seuraavan sukupolven?

Jos joku ryhmä kärsii nykyisestä järjestelmästä ja pelkästä eläkeiän nostosta 70 vuoteen, se on alle 30-vuotiaat nuoret. Heille nykymalli on historiallinen tulonsiirto väärään suuntaan.

Malli A (katto + sijoitusomaisuuseläke) muuttaa nuoren aseman täydellisesti kahdessa kriittisessä roolissa: maksajana ja perijänä.

1. Nuori maksajana – Pois huonon tuoton ansasta

Nykyisessä jakojärjestelmässä nuoren maksamalle eläkemaksulle kertyvä laskennallinen tuotto on arviolta vain 1–1,5 % vuodessa. Nuoret rahoittavat aiempien ikäluokkien eläkkeitä, jotka luvattiin aikana, jolloin väestöpyramidi oli terve.

Nuorilla on kuitenkin puolellaan sijoittamisen mahtavin ase: 40–50 vuoden aikahorisontti.

• Kun nuori pääsee sijoittamaan osan eläkevaroistaan markkinoille 5–7 prosentin reaalituotolla, hän saa jokaiselle työllä ansaitulle eurolleen moninkertaisen vastineen jakojärjestelmään verrattuna.
• Työnteon ja uralla etenemisen kannustimet korjaantuvat. Kun nuori kouluttautuu ja hänen palkkansa ylittää 4 000 euroa, valtio ei enää syö lisätuloista neljännestä abstraktiin yhteiseen pottiin, vaan lisätulot muuttuvat suoraan omaksi varallisuudeksi.

2. Nuori perijänä – Ensimmäistä kertaa aitoa perhevarallisuutta

Suomi on ollut pitkään ”pääomaköyhä palkkatyöyhteiskunta”. Tavallisen perheen ainoa perintö on usein ollut muuttotappiokunnassa sijaitseva rintamamiestalo tai osakehuoneisto, josta lapset maksavat raskaat perintöverot.

Nykyjärjestelmässä tapahtuu hiljainen tragedia: jos 64-vuotias vanhempi kuolee sydänkohtaukseen viikkoa ennen eläkeikäänsä, hänen 40 vuoden aikana maksamansa sadat tuhannet eurot eläkemaksuja häviävät savuna ilmaan. Lapset eivät saa siitä senttiäkään.

Mallissa A varallisuus on henkilökohtaista ja perintöverovapaata:

• Jos vanhempi kuolee, salkussa oleva pääoma (oli se sitten 100 000 € tai 500 000 €) siirtyy suoraan lapsille täysin verovapaasti.
• 25-vuotias lapsi ei peri vain vanhaa kiinteistöä, vaan tuottavaa pörssivarallisuutta, joka helpottaa oman asunnon ostoa, vähentää velkaantumistarvetta ja luo turvaa pikkulapsivaiheeseen.

Kaksi eri maailmaa

Vanhan järjestelmän tekohengitys (Malli B) tekee nuorista eläkejärjestelmän orjia: he maksavat korkeimpia maksuja, tekevät pisimmät työurat ja toivovat, että valtio pystyisi pitämään lupauksensa vielä 2070-luvulla.

Systeeminen uudistus (Malli A) katkaisee tämän kierteen. Se takaa edelleen kohtuullisen perustoimeentulon kaikille, mutta antaa nuorille sukupolville takaisin heidän oman työnsä hedelmät, vapauden hallita omaa elämäänsä ja mahdollisuuden kerryttää suvulleen varallisuutta, jota ei voida yhdellä eduskunnan lakimuutoksella pyyhkiä pois.