Suomalaista talouskeskustelua vaivaa sitkeä harha: ajatus siitä, että talous on nollasummapeliä. Tässä näkökulmassa jokainen veroeuro, joka jää ihmiselle tai yritykselle, on suoraan pois yhteisestä hyvästä. Todellisuudessa tilanne on päinvastainen. Kahdenkymmenen vuoden nollakasvu osoittaa, että rahan kierrättäminen valtion kassaan ja takaisin ei ole ratkaisu – se on osa ongelmaa.
Työ on passiivisuutta arvokkaampaa
On kestämätöntä, että verotuksen ja etuuksien viidakko luo kannustinloukkuja, joissa työn vastaanottaminen ei ole taloudellisesti järkevää. Meidän on ymmärrettävä, että on monin kerroin parempi, että ihminen saa työtä verotuksen alennusten kautta kuin että hän pysyy passiivisena työttömyysturvalla.
Työ ei ole vain tulonlähde, se on myös osallisuutta ja merkityksellisyyttä. Kun verotusta kevennetään työn tekemisen, teettämisen ja teollisuuden osalta, luodaan aitoja kannustimia toimia. Ratkaisu ei siis ole tulonsiirto, vaan investointi siihen, että yhteiskunnan rattaat pyörivät omalla painollaan ilman valtion jatkuvaa väliintuloa.
Pääoma ja jatkuvuus: Perintövero ja investoinnit
Yksi suurimmista esteistä kansakunnan varallisuuden kasvulle on nykyinen perintö- ja lahjaverotus. Se ei ole vain yksittäisen ihmisen byrokraattinen rangaistus, vaan myös isku yritysten jatkuvuudelle ja ihmisten vakavaraisuudelle. Kun sukupolvenvaihdos pakottaa myymään osan yrityksestä tai ottamaan velkaa verojen maksuun, investointikyky kärsii.
Kansakunnan varallisuuden kasvu luo tilaa investoinneille ja valinnanvapaudelle. Meidän on varmistettava, että yritykset pysyvät ja kasvavat Suomessa. Vahva tase ja kotimainen omistajuus ovat parasta lääkettä talouden epävarmuuteen ja työpaikkojen säilysmiseen Suomessa. Jos haluamme yritysten investoivan uuteen teknologiaan ja työllistävän täällä, meidän on lopetettava niiden pääomien ja vakavaraisuuden ulosmittaus verotuksella.
Verotus ohjauskeinona, ei rangaistuksena
Politiikan tulisi olla yksinkertaista: sitä, mitä halutaan lisää, pitää verotuksellisesti huojentaa.
Jos haluamme Suomeen lisää lapsia ja vahvempia perheitä, verotuksen on tuettava heitä. Jos haluamme maailman puhtainta teollisuutta ja ympäristöystävällisiä innovaatioita, verotuksen on luotava niille kilpailuetua. Systeemin säätäminen tähän suuntaan ei vääristä kilpailua – se poistaa vääristymiä, joita nykyinen raskas byrokratiakoneisto ja tukiviidakko on luonut.
Suomi ei nouse jakamalla kuihtuvaa kakkua uudelleen. Me nousemme leipomalla isomman kakun. Se vaatii rohkeutta luottaa siihen, että ihmiset ja yritykset tekevät parempia valintoja kuin valtio puolestamme. On aika siirtyä hallinnoidusta kurjuudesta dynaamiseen kasvuun.
Esimerkkilaskelmia
Kansantaloudellisesti työllistyminen on aina kannattavampaa kuin työttömyys, vaikka yritykselle ja työntekijälle annettaisiin merkittäviä huojennuksia. Alla on suuntaa-antava laskelma, jossa verrataan 3 000 euron kuukausipalkkaa saavaa työntekijää työttömään, joka saa keskimääräistä työttömyysturvaa ja asumistukea.
Skenaario 1: Henkilö on työtön
Yhteiskunnalle aiheutuu työttömyydestä sekä suoria kuluja (maksetut tuet) että välillisiä menetyksiä (saamatta jääneet verot).
- Työttömyysturva (esim. työmarkkinatuki): n. 800 €/kk.
- Yleinen asumistuki: n. 345 €/kk.
- Saamatta jääneet verotulot (3 000 € palkasta): n. 600 €/kk.
- Saamatta jääneet kulutusverot (ALV): n. 200 €/kk.
- Yhteensä menetys yhteiskunnalle: n. 1 945 € joka kuukausi.
Skenaario 2: Henkilö työllistyy (Verohuojennuksilla)
Oletetaan, että valtio antaa järkevät alennukset kannustaakseen työllistämistä: yrityksen työnantajamaksuja alennetaan ja työntekijän verotusta kevennetään.
- Palkka: 3 000 €/kk.
- Yrityksen kulut (normaalisti): n. 3 600 € (sis. eläke-, työttömyys- ja tapaturmavakuutukset n. 20–25 %).
- Yrityksen huojennus: Jos työnantajamaksuja alennetaan maltillisesti 5 %-yksikköä, yrityksen kustannus laskee 150 €/kk, mikä parantaa yrityksen investointikykyä ja vakavaraisuutta.
- Työntekijän huojennus: Jos työntekijän tuloveroa lasketaan maltillisesti 5 %-yksikköä, hänelle jää käteen 150 €/kk enemmän kulutukseen.
- Yhteiskunnan saama hyöty:
- Säästetyt tuet: +1 145 €/kk.
- Verotulot (alennettunakin): +450 €/kk.
- Lisääntynyt kulutus (ALV-tulot): +250 €/kk.
- Yhteensä hyöty yhteiskunnalle: n. 1 845 € joka kuukausi.
Vertailu ja johtopäätös
Vaikka valtio antaisi yhteensä 300 euron kuukausittaisen ”alennuksen” (150 € yritykselle ja 150 € työntekijälle), se jää silti lähes 2 000 euroa voitolle jokaisesta työllistyneestä verrattuna työttömyyteen.
| Tekijä | Työtön (kulu yhteiskunnalle) | Työllinen (hyöty yhteiskunnalle) |
|---|---|---|
| Suorat tuet (Kela) | -1 145 € | 0 € |
| Verotulot (Tulovero) | 0 € | +450 € (alennettu) |
| Kulutusverot (ALV) | n. 50 € | +250 € |
| Yhteensä | -1 195 € / kk | +700 € / kk |
| Kokonaisvaikutus | +1 895 € / kk parempi |
Miksi tämä on systeemisesti tärkeää?
- Investoinnit: Yrityksen säästämät maksut parantavat sen mahdollisuuksia säilyä Suomessa ja investoida uuteen teollisuuteen.
- Kannustimet: Verotuksen keventäminen purkaa kannustinloukkuja, jolloin työn vastaanottaminen on aina kannattavampaa kuin passiivisuus.
- Vakavaraisuus: Pienemmät kulut parantavat yritysten kykyä selvitä suhdanteista ilman irtisanomisia.
Laskelma osoittaa, että verotuksen ja maksujen säätäminen on huomattavasti tehokkaampaa kuin rahan kierrättäminen sosiaaliturvajärjestelmän kautta.
Vastaa