
Politiikka ei ole nollasummapeliä. Kun annamme ihmisille työkalut vaurastua ja kantaa vastuuta, valtio korjaa hedelmät vahvempana taloutena ja hyvinvointina.
Politiikka on jumiutunut liian pitkäksi aikaa pelkkään valtion kassan tuijottamiseen. Meiltä puuttuu visio siitä, mitä leikkausten ja kiristysten jälkeen tapahtuu. Minun mielestäni suunnan on oltava selvä: jos valtion rooli pienene, pitä tarkoitus olla samalla vahvistaa suomalaista ihmistä. Meidän on annettava tilaa kasvulle, yrittämiselle ja vaurastumiselle, jotta Suomi nousee tästä suosta.
Tässä on viisi konkreettista ja ehkä vähän radikaaliakin askelta, joilla rakennamme dynaamisemman ja inhimillisemmän Suomen.
Ensinnäkin, tehdään yrittämisestä jokaisen kansalaisoikeus. Byrokratialla pelottelu saa riittää. Ehdotan Kansalaisyrittäjätiliä, johon aksetusta rahasta tulovero peritään automaattisesti , ja jossa ALV-vapaa tuloraja nostettaisiin 85 000 euroon. Jotta yrittäjän arki ei hukkuisi kuittirumbaan, otettaisiin käyttöön automaattinen 50 prosentin kuluvähennys. Se olisi selkeä viesti: me luotamme siihen, että ihmiset osaavat luoda osaamisellaan työtä itselleen ja muille. Kaikille toimialoille malli ei sovi, jos kulutaso on suurempi, joten tämä voi olla vaihtehtoinen, kevyempi malli yrittää ja myydä erityisesti osaamista ja palveluita.
Toiseksi, suojellaan pienen ihmisen vaurastumista. Valtio saa verottaa kulutusta, mutta ei ihmisen turvaverkkoa. Haluaisin nähdä kansalaisen sijoitustilin, jossa sijoituksilla ja tuotoilla olisi 100 000 euron verovapaa säästöpuskuri. Näin jokaisella olisi aito mahdollisuus rakentaa taloudellista selkänojaa pahan päivän varalle.
Kolmanneksi, politiikkaan on saatava vastavuoroinen vastuu. Jokaista kiristystä tai leikkausta on seurattava työkalu, joka helpottaa ihmisen elämää toisella saralla. Jos asumistukea leikataan, poistetaan esim. varainsiirtovero ja helpotetaan ensiasunnon hankintaa. Jos taas lakko-oikeutta rajoitetaan, säädetään vastapainoksi joukkokanneoikeus, jotta yksilö ei jää yksin suuryrityksiä vastaan. Tasapaino on löydettävä.
Neljänneksi, laitetaan väestöpyramidi kuntoon teoilla, ei puheilla. Talous ei kasva ilman ihmisiä, ja perheen perustamisen on oltava taloudellisesti mahdollista. Tarvitsemme selvästi korkeamman lapsivähennyksen tai vapaaehtoisen perheverotuksen, jossa huollettavien määrä tai perheen koko näkyy suoraan siinä, kuinka paljon palkasta jää käteen. Työelämän joustot ja perhetuet eivät ole kuluja, vaan elintärkeitä investointeja hyvinvointipalveluiden tulevaisuuteen.
Viidenneksi, vaalitaan luonnonperintöämme markkinaehtoisesti. Emme voi jättää lapsillemme velkavuorta emmekä tuhottua luontoa. Suorista yritystuista on siirryttävä T&K-verohyvityksiin: palkitaan merkittävin suorin verohelpotuksin ja työnantajamaksualennuksin niitä, jotka uskaltavat investoida puhtaaseen tekniikkaan omalla riskillään. Luonnon kestävyyden on oltava mukana jokaisessa suuressa päätöksessä.
Suomen uuden suunnan pitää laittaa kansalaisten vaurastuminen keskiöön. Silloin kansakuntakin pärjää paremmin.

Vastaa