Oletteko huomanneet, että nykyhallituksen logiikka on kuin suomalainen sää: jos sataa rakeita ja talous sakkaa, syy on aina ”maailmanmyrskyjen” ja ”edellisten hallitusten perinnön”. Mutta auta armias, jos aurinko pilkahtaa ja joku yritys uskaltaa investoida, niin silloin ministeriaitiossa paukutetaan henkseleitä niin, että napit lentelevät. Se on sitä kuuluisaa ”aktiivista odottelua”, joka muuttuu silmänräpäyksessä omaksi erinomaisuudeksi.
Viime päivinä on taas hoettu mantraa siitä, kuinka kansainväliset luottoluokittajat ja IMF taputtavat hallitusta selkään. No, papereissa saattaa lukea ”vakaa”, mutta menkääpä kysymään tavalliselta kokoomuslaiselta yrittäjältä maakunnissa tai sote-leikkausten keskellä painivalta kansalaiselta. Tyytymättömyys ei katso puoluekirjaa, kun palvelut viedään ja kasvu on vain kalvosulkeisia.
Otetaanpa esimerkiksi nämä suuret teollisuushankkeet, joilla hallitus niin tykkää ratsastaa. Puhutaan vaikka Raahen SSAB:n masuunien vaihtumisesta ja Inkoon Blastrista.
Olkaapa nyt tarkkoina siellä Helsingin päässä: SSAB:n päätös luopua masuuneista Raahessa ja Luulajassa ei ole syntynyt Orpon hallituksen iltakoulussa. Se on puhdasta talousmatematiikkaa ja pakon sanelemaa realismia ilmastopäästökaupan edessä. Ne investoinnit on suunniteltu jo vuosia sitten, ja ne etenevät peräkkäin, koska yrityksen on pakko selvitä globaalissa kilpailussa. Hallituksen ansiota tässä on korkeintaan se, etteivät he ole onnistuneet vielä totaalisesti sähläämään sähkönsiirron kantaverkkopäätöksiä.
Mitä hallitus on sitten oikeasti tehnyt?
On totta, että lupaprosesseja on yritetty sujuvoittaa. Uusi VALO-virasto aloitti vuoden alussa, ja vihreän siirtymän hankkeille on annettu jonkinlaista etuajo-oikeutta. Se on hyvä, mutta se on vähän kuin vaihtaisi renkaat autoon, joka seisoo tallissa ilman bensaa. Ja ammustuotannon vauhdittaminen – no, siinä on sentään toimittu, mutta sekin on enemmän turvallisuuspoliittinen pakko kuin mikään suuri talousviisaus.
TKI-panostuksia (tutkimus ja kehitys) hallitus jaksaa hehkuttaa. Mutta muistetaanko kertoa, että niiden vaikutus näkyy talousmittareissa vasta 2030-luvulla? Tämän päivän leipään ne eivät tuo yhtään murua lisää, vaikka niillä yritetäänkin nyt peitellä tämän hetken näivettämispolitiikkaa.
Meillä ”radikaalikepulaisilla” on tähän selkeä resepti: ei riitä, että odotellaan maailmanmarkkinoiden vetoa ja toivotaan parasta. Tarvitaan tekoja, jotka tuntuvat tässä ja nyt – eikä vain paperilla IMF:n konsulteilta. On turha ottaa kunniaa hankkeista, jotka alkavat kymmenen vuoden päästä, jos samalla kuristetaan se elinvoima, jolla Suomi ja maakunnat pysyvät pystyssä tänään.
Politiikassa logiikka saa pettää, mutta kansa ei ole tyhmää. Kun kunnia omitaan ja vastuu ulkoistetaan, lopputuloksena on vain syvenevä luottamusvaje. Ja sitä ei millään ”yhden luukun mallilla” korjata. Tai pääministerin syytöksillä opposition pessimismistä.
Terkuin espoolainen radikaalikepulainen Heidi Mannelin
Vastaa