Suomi elää historiallisessa väestöpoliittisessa kriisissä. Syntyvyyden laskiessa meillä ei ole varaa järjestelmään, joka tekee perheen perustamisesta ja työnteosta taloudellisesti monimutkaista. Paljon on puhuttu myös siitä, tarvitsevatko hyvätuloiset lapsilisiä lainkaan. Radikaalikepulainen vastaus on selvä: pidetään lapsilisä universaalina kaikille, puretaan mahdolliset kannustinloukut , kohdistetaan lisätuet pienituloisille eri lailla ja palkitaan perheitä työnteosta ja ahkeruudesta.
Ensimmäinen askel voisi olla eilen julkistettu suositus ja sen kautta lapsilisän uudistaminen yhdenvertaiseksi tulonsiirroksi. Siinä ehdotettiin mallia, jossa jokaisesta lapsesta maksetaan tasan 100 euroa kuukaudessa 18 ikävuoteen asti. Nykyinen porrastus on aikansa elänyt – suomalainen yhteiskunta kaipaa erityisesti sitä, että jokaiseen perheeseen syntyisi se ensimmäinen lapsi. Tämä selkeä ja automaattinen malli täysi-ikäisyyteen asti poistaa lapsilisän käytön aseena huoltajuusriidoissa ja antaa perheille ennustettavuutta nuoren itsenäistymiseen saakka. Lapsilisän on säilyttävä vahvana yleispalveluna, joka tunnustaa vanhemmuuden arvon kaikissa yhteiskuntaluokissa. Teimme muuten asiasta aloitteet keskustan puoluekokoukseen Espoon Keskustassa.
Suurin muutos on kuitenkin tehtävä verotuksessa lapsiperheiden eduksi. Meidän on siirryttävä vapaaehtoiseen, Ranskan mallin mukaiseen perheverotukseen. Tässä mallissa perheen verotettava tulo jaetaan perheenjäsenten kesken, mikä laskee työssäkäyvien vanhempien veroprosenttia suhteessa lasten määrään. Painopiste on siirrettävä suorista tuista verotukseen.
Tämä on tehokkain tapa purkaa kannustinloukut. Kun perheen kokonaistulo ratkaisee, kynnys ottaa vastaan lisätyötä tai paremmin palkattua työtä madaltuu. Samalla pienituloisten perheiden toimeentulo turvataan: verotukselliset edut kohdistuvat työtä tekeville, mutta niille, joiden tulot eivät verovähennyksiin yllä, kompensoidaan menetykset tarvittaessa kohdistetun perusturvan kautta. Näin kukaan ei putoa kyydistä, mutta jokaisesta työtunnista jää enemmän käteen.
Tämä malli kohdistaisi hyödyn suoraan työtä tekeville lapsiperheille. Se ei olisi tulonsiirto, vaan oikeudenmukainen kädenojennus: jos kannat vastuun huomisesta kasvattamalla uusia kansalaisia, tai huolehtimalla vaikka ikääntyneistä vanhemmistasi, yhteiskunta ei rankaise sinua ankaralla verotuksella jokaisesta ylityötunnista. Se kannustaa ottamaan työtä vastaan ja parantaa perheen ostovoimaa ilman tukiriippuvuutta.
Radikaali perhepolitiikka tarkoittaa sitä, että valtio lakkaa holhoamasta ja alkaa kannustamaan. 100 euron universaali lapsilisä ja perheverotus poistavat byrokratiaa, vähentävät riitoja ja tekevät lapsiperheen arjesta taloudellisesti palkitsevaa. On aika antaa vastuu ja valta takaisin koteihin.
Meidän on valittava suunta. Haluammeko monimutkaisen himmelin, joka passivoi ja riitauttaa, vai selkeän mallin, joka palkitsee ahkeruudesta ja arvostaa vanhemmuutta? Radikaalikepulaisesta 100 euron lapsilisä ja perheverotus ovat vastaus, jota perheet tarvitsevat.
Vastaa