Ruotsissa kaatui hiljattain ensimmäinen domino takuueläkkeiden maastavientikiistassa, kun Göteborgin kamarioikeus katsoi Ruotsin tulkinneen EU-sääntöjä väärin leikatessaan ulkomailla asuvien takuueläkkeitä. Kuten Yle uutisoi, sama aalto voi vyöryä Suomeen, jossa vakuutusoikeudessa odottaa jo kymmeniä vastaavia valituksia kansaneläkkeiden lakkauttamisesta ulkomaille.
Pohjimmiltaan kiistassa on kyse siitä, katsotaanko kansaneläke ja takuueläke EU-oikeuden silmissä ansaittavaksi eläkkeeksi vai verovaroin kustannettavaksi sosiaaliavustukseksi.
Tämä juridinen vääntö ja vuosia kestävä epävarmuus paljastavat järjestelmämme perimmäisen valuvian: me käytämme samaa eläke-termiä kahdesta täysin eri asiasta. On aika ottaa radikaalin selkeä linja ja laittaa asiat oikeille paikoilleen.
1. Eläke kertyy työstä – ja se maksetaan minne tahansa
Työeläke on työntekijän ja työnantajan työnteon yhteydessä kerryttämää lykättyä palkkaa. Se on ansaittua toimeentuloa ja yksilön omaisuutta.
Tästä periaatteesta ei pidä tinkiä tuumaakaan: työeläke kuuluu maksaa saajalleen täysimääräisenä riippumatta siitä, missä päin maailmaa hän asuu. Olipa eläkepäivien osoite Suomessa, Ruotsissa tai Espanjan auringossa, tehty työ ja siitä ansaitut hedelmät kuuluvat työn tekijälle.
2. Luovutaan eläke-sanasta: Tilalle ”eläkeläisen perusturva”
Toinen puoli kokonaisuudesta on yhteiskunnan takaama vähimmäistoimeentulo, jota tänä päivänä kutsutaan kansaneläkkeeksi ja takuueläkkeeksi. Kun näitä nimitetään eläkkeiksi, EU-lainsäädännön ja vapaan liikkuvuuden tulkinnat kietoutuvat solmuun, jota nyt ratkotaan oikeussaleissa.
Suomen tulee erottaa termit toisistaan:
- Eläke-sanaa käytetään vain ja ainoastaan työperusteisesta eläkkeestä.
- Kansaneläkkeen ja takuueläkkeen tilalle luodaan eläkeläisen perusturva.
Tämän perusturvan tehtävä on taata sama minimitoimeentulo, joka vastaa nykyisen takuueläkkeen tasoa, ja toimia viimesijaisena turvaverkkona niille, joilla kerrytetty työeläke on jäänyt pieneksi tai sitä ei ole lainkaan.
3. Perusturva kuuluu asuinmaahan, ei vietäväksi maailmalle
Ei-työikäisen sosiaaliturvan on oltava selkeää ja helppoa, mutta sen pitää nojata tiukasti Suomessa asumiseen ja kansalaisuuteen:
- Asumisen 180 päivän sääntö: Perusturva on suomalaisten veronmaksajien tukea Suomessa asuville. Jos ihminen muuttaa pois maasta – eli oleskelee yli 180 päivää vuodesta ulkomailla – vastuu hänen toimeentulostaan ja perusturvastaan siirtyy kyseiselle asuinmaalle, ei Suomelle.
- Työhistoria ja kansalaisuus: Jos henkilöllä ei ole lainkaan työhistoriaa Suomessa eikä hän ole Suomen kansalainen, eläkeläisen perusturva ei saa siirtyä mukana toisiin maihin.
- EU ja täydentävyys: Työeläkettä minimitasolle täydentävä osuus turvataan EU-alueella voimassa olevien yhteisten sopimusten mukaisesti, mutta EU:n ulkopuolelle sitä ei makseta.
- Kohtuullinen täydennysosa Suomen kansalaisille: Jos Suomen kansalainen on kerryttänyt työeläkettä, mutta se jää hieman alle minimitason, voidaan työeläkettä täydentävä pieni perusturvaosuus (esimerkiksi enintään noin 300 €/kk) maksaa myös pysyvästi ulkomaille muutettaessa. Tämä tunnustaa suomalaisen työuran arvon eikä rankaise pientä lisäturvaa tarvitsevaa kansalaista kohtuuttomasti.
Selkeys tuo oikeudenmukaisuutta
Nykyinen tilanne, jossa viranomaiset ja tuomioistuimet tulkitsevat vuodesta toiseen direktiivejä ja käyvät viivytystaisteluita, ei palvele ketään.
Kunnioitetaan kovaa työtä turvaamalla ansaittu työeläke rajattomasti kaikkialle maailmaan. Samalla pidetään verovaroin maksettava sosiaaliturva asuinpaikkaan sidottuna perusturvana, jonka pelisäännöt ovat kaikille kristallinkirkkaat.
Vastaa