Lauantai-ilta teollisuusalueella. Ilmassa tuoksuu kakstahtibensa ja asfalttiin piirtyvät tuoreet mustat jäljet. Kymmenet, parhaimmillaan sadat kypäräpäiset nuoret kokoontuvat yhteen. Sivullisen silmään näky voi vaikuttaa pelkältä meluisalta kaaokselta, mutta todellisuudessa kyseessä on yksi Suomen omaleimaisimmista ja yhteisöllisimmistä nuorisokulttuureista.
Enemmän kuin temppuja: kädentaitoja, luovuutta ja kaveruutta
Julkisessa keskustelussa unohdetaan usein, mitä mopomiitit oikeasti merkitsevät niihin osallistuville nuorille. Suoralla keulijoita ja temppuilijoita on aina vain pieni murto-osa. Suurin osa nuorista tulee paikalle tapaamaan ystäviä, hengailemaan ja jakamaan yhteisen intohimon.
Miitit ovat valtavan monipuolinen taitojen ja tekemisen hautomo:
- Tekninen osaaminen ja kädentaidot: Ennen kuin laite kiiltää parkkipaikalla, sen moottoria, voimansiirtoa ja sähköjä on rassattu ja säädetty viikkokausia tallissa. Nämä nuoret oppivat mekaanisia taitoja, joita koulujen penkeillä ei opeteta ja joista on myöhemmin valtava hyöty työelämässä.
- Luova ilmaisu ja media: Miitit kuhisevat valokuvaajia ja drone-pilotteja. Nuoret harjoittelevat toimintakuvausta, videoiden editointia ja sisällöntuotantoa. Laadukkaat kuvat ja videot leviävät somessa, ja kuvaajat saavat aitoa arvostusta yhteisöltään.
- Syrjäytymisen ja päihteiden ehkäisy: Yhteiskunta etsii jatkuvasti keinoja saada nuoret pois näyttöjen äärestä ja ehkäistä syrjäytymistä. Miitit vetävät nuoret ulos, samanhenkisten seuraan. Vanha totuus pitää yhä paikkansa: nuori, jonka jokainen ylimääräinen euro ja vapaahetki kuluu uusiin mäntiin, tiivisteisiin ja tankkiin, ei sijoita aikaansa ja rahojaan kadunkulmissa notkumiseen tai päihteisiin.
Byrokratia ajaa nuoret teollisuuskaduille
Miksi ihmeessä näin yhteisöllistä ja aktivoivaa toimintaa sitten järjestetään laittomasti Snapchat-kutsujen varassa? Vastaus on selkeä: laillisen tapahtuman järjestäminen on tehty alaikäiselle nuorelle käytännössä mahdottomaksi.
Jos 16-vuotias porukka haluaisi toimia pykälien mukaan, viranomaisvaatimusten lista lyö ilmat pihalle:
- Maanvuokrat: Yksityiset maanomistajat suhtautuvat usein nuoriin ymmärtäväisesti ja antavat pihojaan käyttöön ilmaiseksi, kunhan jäljet siivotaan. Sen sijaan kunnat saattavat vaatia tähtitieteellisiä summia – esimerkiksi Vihdissä alueen vuokrapyyntö parilta alueelta oli karkeat 6 000 euroa.
- Meluluvat ja asukkaiden kuulemiset: Kuntien lupaprosessit virallisine kuulemistilaisuuksineen tai tiedottamisineen nielevät sadoista tuhansiin euroihin.
- Viranomaisvaatimukset: Pelastussuunnitelmat, viralliset liikenteenohjaajapätevyydet, kalliit järjestyksenvalvojat, huoltoautot ja sulkunauhat.
Nuorilla ei ole pääomaa, omaa yritystä tai kokemusta kunnallisesta lupabyrokratiasta. Kun virallinen tie on tukossa, tapahtuma syntyy sinne missä tilaa on – ja ilman lupia.
Tulehtuneet välit ja hengenvaaralliset ylilyönnit
Laittomissa miiteissä vastakkainasettelu viranomaisten kanssa on vuosien varrella kiristynyt. Hyvällä dialogilla saadaan ihmeitä aikaan: esimerkiksi Hyvinkäällä moottoripyöräpoliisit keskustelivat asiallisesti nuorten kanssa ja ohjasivat heidät häiritsemästä muuta liikennettä lentokentän suoralle, jolloin ilta päättyi sovussa ja turvallisesti.
Valitettavasti toisenlaiset keinot ovat yleistyneet. Koirapartiot ja paineilma-aseiden esittely tekevät nuorille selväksi, että heitä kohdellaan pahemmin kuin kovan luokan rikollisia. Karmein esimerkki nähtiin Tuusulassa, jossa poliisiauton ja miittaajan välinen kiilaamistilanne johti rajuun suistumiseen. Oli vain uskomatonta onnea, ettei kyseisessä onnettomuudessa menetetty ihmishenkiä.
Tuusulan tapaus osoitti, mitä tapahtuu, kun asiat kärjistyvät liikaa. Nuorten silmissä harrastuksesta on tullut ”kiellettyä”, ja luottamus viranomaisiin murenee. Tätä kierrettä ei katkaista kovemmalla kurilla, vaan tarjoamalla fiksumpi vaihtoehto.
Siitä seuraavassa lisää.
Kokoontumisajoja on ollut kautta aikain.
Heidi ja ideoinnissa ja kirjoitusapuna Lenni Pulkkinen (mopomiittileader)
Vastaa