Suomi – Vastuu pakoilee, vaikka vanhukset kuolevat
Onko suomalainen virkavastuu enää muuta kuin korulause perustuslaissa? Kun seuraamme uutisia hyvinvointialueiden kriiseistä, koulutustason laskusta ja vanhustenhoidon laiminlyönneistä, yksi asia nousee ylitse muiden: kukaan ei ole lopulta vastuussa. Luottamus rapautuu kun ihmisen kuolemaan johtanaiesta laiminlyönneistä ei kukaan lopulta vastaa – Suomi tarvitsee siviilikanneoikeuden ja tuntuvat taloudelliset seuraukset henkeen ja terveyteen kohdistuvista laiminlyönneistä.
Nykyinen järjestelmämme on rakennettu ”hyvän sään aikaan” luottamuksen varaan. Luotamme siihen, että virkamies noudattaa lakia ja yritys hoitaa sille ostopalveluna annatun tehtävän. Mutta mitä tapahtuu, kun budjettia leikataan tai voittoja maksimoidaan? Laki muuttuu suositukseksi?
Systeemivirheen taakse piiloutuminen
Tällä hetkellä meillä Suomessa vallitsee rakenteellinen vastuuttomuus. Jos vanhus menehtyy hoitokodissa aliravitsemukseen tai hoidon puutteeseen, syyllistä etsitään prosessikaavioista.
- Virkamies vetoaa budjetin reunaehtoihin.
- Yritysjohtaja vetoaa tilaajasopimukseen ja sovittuun palvelulupaukseen ja minimaalisin sakkomaksuihin.
- Poliitikko vetoaa valtionosuuksiin ja rahoituslakiin.
Lopputuloksena on ”moite” Aluehallintovirastolta tai huomautus Oikeusasiamieheltä. Se on oikeudellinen vastine sille, että heristetään sormea, kun jonkun pitäisi jollain tapaa kantaa laiminlyöntien seuraukset. Uhri on kuollut, mutta kenenkään ura ei katkea, eikä kenenkään lompakko kevene.
Miksi tarvitsemme siviilikanneoikeuden?
Suomessa vahingonkorvaukset ihmishengen menetyksestä tai vakavasta vammautumisesta ovat naurettavan pieniä. Ne eivät toimi pelotteena. Nykyinen järjestelmä suojelee organisaatiota, ei yksilöä.
Meidän on siirryttävä malliin, jossa:
- Uhreilla ja omaisilla on todellinen siviilikanneoikeus: Mahdollisuus haastaa laiminlyönnistä vastuussa oleva virkamies tai yrityksen johto suoraan oikeuteen ja vaatia korvauksia, jotka tuntuvat.
- Laiminlyönnillä on oltava hintalappu: Kun hoitovirheen tai tietoisen alibudjetoinnin seurauksena syntyy korvausvelvollisuus, joka horjuttaa yrityksen tulosta, johtajan luottamusasemaa tai viraston toimintaa, kummasti alkaa löytyä halua noudattaa lakia. Onko ihmishengen menetys laiminlyönnin seurauksena miljoonan vakiokorvauksen tai ehdottoman vankeuden arvoinen?
- Henkilökohtainen vastuu: Jos viranhaltija tekee tietoisen päätöksen rikkoa lakia (esim. jättää lakisääteiset tukitoimet toteuttamatta ”säästösyistä”), vastuun on oltava henkilökohtainen.
Verrokkimaista oppia: Pelote toimii
Monissa muissa länsimaissa pelkkä oikeusprosessin pelko pitää huolen siitä, että peruspalveluiden tasosta ei tingitä hengenvaarallisesti. Suomessa ”resurssipula” on muuttunut perusteluksi, jolla saa rikkoa lakia rangaistuksetta.
Jos yrityksen toimitusjohtaja tietää, että potilaan kuolema tai vammautuminen laiminlyönnin seurauksena voi johtaa miljoonakorvauksiin ja henkilökohtaiseen vastuuseen, hän ei jätä yövuoroa vajaaksi säästääkseen muutaman satasen. Jos virkamies tietää, että lainvastainen päätös voi johtaa viraltapanoon ja vahingonkorvauksiin, hän vaatii tarvittavat resurssit äänekkäämmin.
Hyvinvointivaltion lupaus on lunastettava
Hyvinvointivaltio perustuu yhteiskuntasopimukseen: me maksamme verot, valtio takaa lain mukaisen hoidon ja turvan. Jos valtio ja sen edustajat rikkovat tämän sopimuksen, heidän on oltava samalla tavalla korvausvelvollisia kuin kuka tahansa meistä muista on sopimusrikkomuksessa.
Virkavastuun on tarkoitus suojella kansalaista mielivallalta ja huonolta hoidolta. Nyt se suojelee virkakoneistoa kritiikiltä. Tämä on korjattava, ennen kuin koko järjestelmä menettää viimeisenkin uskottavuutensa.
Mitä mieltä olet? ”Sori siitä” ei enää riitä. Pitäisikö Suomeen tuoda anglosaksinen malli massiivisista vahingonkorvauksista, vai onko jokin muu tapa suojata henkeä ja terveyttä lakien mukaan?
Vastaa