Suomi elää tällä hetkellä historiallisen alhaisen syntyvyyden aikaa. Samaan aikaan moni nuori aikuinen kantaa huolta omasta taloudellisesta pärjäämisestään ja pohtii, onko perheen perustamiseen tai lapsiluvun kasvattamiseen varaa. Keskustalaisessa maailmankuvassa perhe on yhteiskunnan tärkein perusyksikkö, ja meidän tehtävämme on varmistaa, että politiikka tukee – ei jarruta – perheiden toiveita.
Yksi vaikuttavimmista keinoista kääntää Suomen suunta on uudistaa verotustamme. On aika nostaa pöydälle vapaaehtoinen perheverotus.
Perhe on taloudellinen tiimi
Nykyinen verotusmallimme kohtelee jokaista yksilöä saarekkeena. Todellisuudessa perheet kuitenkin elävät yhteisessä taloudessa: laskut maksetaan samasta potista, ja usein toinen vanhempi joustaa työajassaan lasten ehdoilla. Jos perheen sisällä tuloerot ovat suuret, progressiivinen verotus rankaisee taloutta ankarasti.
Vapaaehtoisessa perheverotuksessa (kuten Saksan splitting-mallissa) puolisoiden tulot voitaisiin laskea verotuksessa yhteen ja jakaa tasan. Tämä tasaisi progressiota ja jättäisi perheelle enemmän käteen. Erityisesti Ranskan malli, jossa myös lapset huomioidaan verotettavaa tuloa jakavina ”osina”, olisi suora viesti yhteiskunnalta: lapset eivät ole vain kuluerä, vaan investointi tulevaisuuteen, joka ansaitsee tulla huomioiduksi verotuksessa.
Ei tukiriippuvuutta, vaan kannustimia työntekoon
On tärkeää korostaa, että perheverotus ei ole uusi sosiaalituki. Se on työhön kannustava malli.
- Vain työtuloista ja mahdollisesti perhe-etuuksista: Malli palkitsee nimenomaan työnteosta ja ahkeruudesta. Mitä enemmän perhe tekee töitä, sitä suuremman hyödyn se saa verotuksen oikeudenmukaisesta jakautumisesta. Se ei kasvata tulonsiirtoja, vaan antaa ihmisten pitää suuremman osan omista ansioistaan.
- Kannustaa työn vastaanottamiseen: Nykyisin moni perhe pohtii, kannattaako toisen puolison ottaa lisätunteja tai paremmin palkattua työtä vastaan, jos verottaja vie leijonanosan. Perheverotus loiventaa tätä kynnystä. Verotus on aina erilaisia tukia parempi vaihtoehto, se ei luo kannustinloukkuja.
- Vapaaehtoisuus kunnioittaa tasa-arvoa: Ehdotamme mallia vapaaehtoiseksi. Jos puolisot tienaavat suurin piirtein saman verran, he voivat jatkaa nykyisessä mallissa. Jos taas perheen elämäntilanne vaatii toiselta joustoa, vapaaehtoinen yhteisverotus tarjoaa turvaa ja taloudellista liikkumavaraa.
Esimerkki 1: Keskituloinen kaksilapsinen perhe (Tulot 60 000 € + 40 000 €)
- Suomi: Perhe maksaa veroja n. 25 800 €.
- Saksa (Yhteisverotus): Perhe maksaa veroja n. 22 500 €. (Säästö n. 3 300 €)
- Ranska (Perhekiintiö): Perhe maksaa veroja n. 17 000 €. (Säästö n. 8 800 €)
Esimerkki 2: Ylemmän keskiluokan kaksilapsinen perhe (Tulot 130 000 € + 70 000 €)
- Suomi: Perhe maksaa veroja n. 83 000 €.
- Saksa (Yhteisverotus): Perhe maksaa veroja n. 70 000 €. (Säästö n. 13 000 €)
- Ranska (Perhekiintiö): Perhe maksaa veroja n. 58 000 €. (Säästö n. 25 000 €)
Kuten laskelmat osoittavat, erityisesti Ranskan malli tukee lapsilukua tavalla, jota Suomessa ei ole uskallettu edes kokeilla. On aika siirtyä politiikkaan, jossa valtio antaa perheille tilaa hengittää ja menestyä oman työnsä kautta. Vapaaehtoinen perheverotus on oikeudenmukainen, kannustava ja vastuullinen tapa rakentaa huomisen Suomea.
Perheverotus voi olla suomalaisesssa nykymaailmassa, jossa molemmat vanhemmat osallistuvat työelämään, lapsilisiä parempi ja kannustavampi keino, eikä luo kannusteloukkoja samoin kuin tukirahat.
Lapsiluku kasvuun teoilla, ei puheilla
Suomi tarvitsee vauvoja, mutta ennen kaikkea Suomi tarvitsee perhemyönteistä ilmapiiriä. Perheverotus olisi selkeä kannustin: mitä useampi lapsi perheessä on, sitä matalampi olisi perheen yhteinen veroprosentti. Tämä poistaisi taloudellista epävarmuutta lapsiluvun kasvaessa.
Meidän on siirryttävä politiikkaan, jossa valtio ei jaa tukia, vaan antaa perheille taloudellisesti tilaa kasvaa toivelapsiluvun suuntaan ja menestyä oman työnsä kautta. Vapaaehtoinen perheverotus on oikeudenmukainen, kannustava ja vastuullinen tapa rakentaa huomisen Suomea.
Tehdään perheellistymisestä taloudellisesti mahdollista.
Se on parasta tulevaisuuspolitiikkaa.
Vastaa