Analyysi uudistetun 4k -hyvinvointilupauksen vaikutuksista

Tässä tarkemmin ja pidemmin laskelmia, arvioita ja analyysejä asiasta syvemmin kiinnostuneille. Myös pohdintaa toimivuudesta vapaaehtoisen perheverotusmallin kanssa.

1. Eläkejärjestelmä ja YEL

Nykyisin TyEL- ja YEL-maksut maksetaan koko tulosta ilman ylärajaa. 4 000 euron tulokatto (kattoeläkejärjestelmä) muuttaisi tilanteen radikaalisti:

• Maksutaso: 4 000 euron ylittävästä tulosta ei enää perittäisi lakisääteistä n. 25 % eläkemaksua.
• Yrittäjät (YEL): YEL-pakko poistuisi 4 000 euron ylittävältä osalta. Tämä ratkaisisi monen yrittäjän ”ali- tai ylivakuuttamisen” ongelman, kun pakollinen maksu kohdistuisi vain maksimissaan turvattuun perustasoon. Jos perustaso esim palkkatyön kautta on saavutettu, yrittäjän vakuuttaminen on vapaaehtoista.
• Vapaaehtoisuus: Yksilö voisi sijoittaa säästyneen maksuosuuden (työnantaja+työntekijä) itse valitsemaansa rahastoon. Tämä loisi valtavat markkinat yksityisille eläkevakuutuksille.

2. Työttömyysturva

Nykyinen ansiosidonnainen turva on sidottu palkkaan, mutta tässä mallissa 4 000 euroa olisi ”katto”, jonka mukaan maksimipäiväraha laskettaisiin.

• Työttömyysvakuutusmaksut: Palkansaajan ja työnantajan työttömyysvakuutusmaksut pienenisivät suurituloisilla, koska vakuutettava riski pienenisi.
• Sivukulujen lasku: Työnantajan sivukulut laskisivat merkittävästi korkeapalkkaisten kohdalla, mikä parantaisi kansainvälistä kilpailukykyä huippuosaajista kilpailtaessa.

3. Vaikutukset verotukseen ja valtiontalouteen

• Verokertymä: Koska eläke- ja työttömyysmaksut ovat verovähennyskelpoisia, niiden pieneneminen 4 000 euron yläpuolella lisäisi verotettavaa tuloa. Valtio saisi siis enemmän ansiotuloveroa, vaikka vakuutusmaksut laskisivat.
• Siirtymäkauden ongelma: Suomen eläkejärjestelmä on osittain jakojärjestelmä (nykyiset työntekijät maksavat nykyiset eläkkeet). Jos suurituloisilta loppuu maksuvelvollisuus 4 000 euron kohdalla, eläkejärjestelmään syntyisi vaje. Siirtymäkauden malli pitää suunnitella tarkoin.

4. Palkan sivukulut

Malli keventäisi työn tekemisen ja teettämisen kustannuksia merkittävästi yli 4 000 euroa tienaavilla.

• Esimerkki: Jos henkilö tienaa 6 000 €, nykyisin eläkemaksuja menee n. 1 500 €. Jos maksu perittäisiin vain 4 000 € asti, säästö olisi n. 500 €/kk, joka jäisi jaettavaksi työntekijän käteen jäävän palkan ja työnantajan kustannussäästön välillä.

Kohde	Nykyjärjestelmä	Ehdotettu malli (Katto 4 000 €)
YEL-maksu	Sidottu koko työtuloon	Pakollinen vain 4 000 € asti
Eläkkeen taso	Ei kattoa (suhteessa tuloon)	Lakisääteinen katto, loput omaa rahastoa
Palkan sivukulut	Kasvavat tulojen mukana	Vakioituvat 4 000 € tulotason jälkeen
Verotus	Korkea progressio	Veropohja laajenee maksujen vähentyessä

Tämä malli lisäisi yksilön vastuuta, mutta myös vapautta päättää omista varoistaan. Se vaatisi kuitenkin perustuslaillisen arvioinnin omaisuudensuojan kannalta.

1. Kuinka suuri vaje syntyisi?

Suomen eläkejärjestelmä on osittain jakojärjestelmä: noin 75–80 % nykyisin kerättävistä eläkemaksuista käytetään suoraan nykyisten eläkkeiden maksamiseen. Vain loput rahastoidaan.

• Vajeen koko: Vuonna 2023 eläkemaksuja kerättiin noin 30 miljardia euroa. Yli 4 000 euron tulo-osuuksista kertyvän maksutulon osuus on merkittävä. Jos tämä virta katkeaisi, eläkejärjestelmään syntyisi arviolta useiden miljardien eurojen vuotuinen vaje [1, 2].
• Koska nykyiset eläkeläiset saavat eläkettä koko työuransa ansioiden mukaan (ilman kattoa), maksujen leikkaaminen työssäkäyviltä jättäisi ”reiän”, jolle ei ole välitöntä maksajaa.

2. Pystyisivätkö eläkerahastot kattamaan siirtymän?

Eläkerahastojen arvo on noin 250 miljardia euroa [2]. Teoriassa niitä voitaisiin käyttää, mutta siihen liittyy suuria riskejä:

• Rahastojen tarkoitus: Rahastot on tarkoitettu kattamaan tulevien vuosikymmenten suurten ikäluokkien eläkemenoja ja tasaamaan maksutasoa.
• Tyhjenemisriski: Jos rahastoja käytettäisiin paikkaamaan 4 000 euron katon aiheuttamaa maksutulon menetystä, ne ehtyisivät ennakoitua nopeammin. Tämä johtaisi joko eläkkeiden leikkauksiin tai pakottaisi nostamaan jäljelle jääviä maksuja (alle 4 000 € tienaaville).

3. Voisiko järjestelmän muuttaa uuden mallin mukaiseksi?

Malli on toteutettavissa, mutta se vaatisi ”katon” molempiin päihin:

• Maksukatto: Maksuja maksetaan vain 4 000 euroon asti.
• Eläkekatto: Myös maksettaviin eläkkeisiin tulisi vastaava katto.
• Haaste: Perustuslakivaliokunta on tulkinnut jo ansaitun eläkkeen nauttivan omaisuudensuojaa. Etuja ei voi leikata takautuvasti. Muutos koskisi siis vain tulevaisuudessa ansaittavia eläkkeitä, jolloin säästöt näkyisivät täysimääräisesti vasta vuosikymmenten päästä.

4. Auttaisiko palkattomien aikojen eläkekertymien poisto?

Nykyisin eläkettä kertyy myös tutkinnoista, työttömyysjaksoilta ja vanhempainvapaista. Näiden poistaminen toisi säästöjä, mutta ne ovat suhteellisen pieniä kokonaiskuvassa:

• Vaikutus: Eläketurvakeskuksen mukaan palkattomilta ajoilta karttuvan eläkkeen osuus on noin 5–10 % kokonaiseläkemenosta.
• Seuraus: Niiden poistaminen ei yksin riittäisi kattamaan 4 000 euron katon aiheuttamaa vajetta, mutta se voisi toimia osana laajempaa sopeutusta. Se kuitenkin heikentäisi erityisesti naisten ja pätkätöitä tekevien eläkkeitä.

Yhteenveto

Malli on talousteoreettisesti selkeä ja kannustava, mutta sen suurin este on siirtymävaiheen rahoitus. Jotta 4 000 euron katto toimisi ilman valtion velkaantumista tai rahastojen tyhjenemistä, pitäisi joko:

1. Laskea jo maksussa olevia suuria eläkkeitä (vaatisi perustuslain muutoksen).
2. Rahoittaa vaje verovaroilla (mikä söisi mallin tuomat verohyödyt).
3. Toteuttaa muutos hyvin pitkällä siirtymäajalla (esim. 30–40 vuotta).

Ehdotettu ”4 000 euron katto” ja palkattomien aikojen eläkekertymien poisto muuttaisivat taloudellista tilannettasi merkittävästi. Tässä on konkreettinen arvio vaikutuksista 56-vuotiaalle palkansaajalle, jolla on merkittävästi keskipalkkaa suuremmat tulot ja jo 2/3 karttunutta eläkettö.

1. Vaikutus eläkkeen määrään

Koska esimerkkihenkilö 56-vuotias, hänellä on vielä noin 10 vuotta eläkeikään (alin vanhuuseläkeikä on ikäluokalla noin 65–66 vuotta).

• Nykyjärjestelmässä: Eläkettä kertyisi palkasta n. 117 € lisää joka vuosi (laskettuna 1,5 % vuosikarttumalla). 10 vuodessa eläke kasvaisi n. 1 170 €/kk.
• 4 000 € katto -mallissa: Eläkettä kertyisi vain 4 000 euroon asti, eli n. 60 € vuodessa. 10 vuodessa eläke kasvaisi vain n. 600 €/kk.
• Lopputulos: Eläkkeelle jäädessä kuukausieläke olisi noin 570 euroa pienempi kuin nykyjärjestelmässä. Jo kertynyt 2 500 euron eläke säilyisi omaisuudensuojan vuoksi koskemattomana.

2. Vaikutus verotukseen ja käteen jäävään palkkaan

Malli lisäisi merkittävästi kuukausittaista ostovoimaa työvuosien aikana, jos eläkemaksut poistuvat 4 000 euron ylittävältä osalta:

• Eläkemaksut: Nykyisin 53–62-vuotias maksaa 8,65 % eläkemaksua koko palkasta (n. 675 €/kk).
  • Uudessa mallissa maksu 8,65 % vain 4 000 euroon asti (346 €).
  • Säästö eläkemaksuissa: +329 €/kk.
• Verotus: Koska eläkemaksut ovat verovähennyskelpoisia, niiden pieneneminen nostaa verotettavaa tuloa. Tästä 329 eurosta menisi marginaaliveron (n. 50 %) jälkeen veroon n. 165 euroa.
• Käteen jäävä palkka: Palkansaaja saisi nettona noin 164 €/kk enemmän rahaa käyttöön heti. 

3. Palkattomien aikojen eläkkeen poisto

Jos henkilö joutuisi työttömäksi ennen eläkeikää:

• Nykyisin: Ansiopäiväraha-ajalta kertyy eläkettä (perusteena 75 % tuloista).
• Uudessa mallissa: Työttömyysajalta ei kertyisi euroakaan eläkettä. Tämä lisäisi taloudellista riskiä lopputyöuran aikana, jos työsuhde katkeaisi. 

Yhteenvetotaulukko (arvio)

Kohde	Nykyjärjestelmä	Uusi 4 000 € katto -malli
Eläkekertymä / vuosi	n. 117 €/kk	n. 60 €/kk
Työntekijän eläkemaksu	n. 675 €/kk	n. 346 €/kk
Käteen jäävä palkka (netto)	Nykyinen	n. +164 €/kk
Lopullinen eläke (arvio)	n. 3 670 €/kk	n. 3 100 €/kk

Tiivistettynä: Henkilö saisi työvuosien aikana enemmän rahaa käteen, mutta lopullinen eläke pienenisi satoja euroja kuukaudessa. Jotta malli olisi henkilölle kannattava, tulisi hänen sijoittaa säästyneet eläkemaksut itse rahastoon kattaaksesi eläkkeen laskun.

Jos henkilö sijoittaisi säästyneen eläkemaksuosuuden verovähennyskelpoiseen yksityiseen eläkerahastoon (vastaava kuin nykyiset PS-tilit tai eläkevakuutukset olivat aiemmin), tilanne muuttuisi huomattavasti edullisemmaksi.

Tässä on laskelma 56-vuotiaalle ( kertynyt eläke 2 500 €), kun tavoitteena on veroneutraalisuus ja eläkkeen paikkaaminen omalla rahastolla.

1. Rahavirta ja veroneutraalisuus (per kuukausi)

Jotta verotuksesi pysyisi ennallaan, henkilön on sijoitettava rahastoon tarkalleen se summa, jonka vähennyskelpoiset pakolliset maksut laskivat.

• Säästö pakollisissa maksuissa: Pakollinen eläkemaksu laskee 675 eurosta 346 euroon = 329 €/kk.
• Sijoitus rahastoon: Sijoitus 329 €/kk vapaaehtoiseen eläkerahastoon.
• Verovaikutus: Koska sijoitus on täysin verovähennyskelpoinen (kuten TyEL-maksu), verotettava tulot pysyvät samana kuin nykyisin. Käteen jäävä palkka ei muutu, mutta rahaa siirtyy valtion eläkekassasta henkilön omaan hallintaan.

2. Sijoituslaskelma (10 vuotta eläkeikään)

Henkilö sijoittaa 329 € kuukaudessa 10 vuoden ajan (ikävuodet 56–66). Oletetaan maltillinen 5 % vuosituotto (osakepainotteinen eläkerahasto).

• Omat sijoitukset yhteensä: 39 480 €
• Kertynyt pääoma (sis. korkoa korolle): n. 51 000 €
• Eläkkeen nostovaihe: Jos henkilö nostaa tämän summan eläkkeellä esimerkiksi 15 vuoden aikana, saat omaa eläkettä n. 350–400 €/kk (riippuen rahaston tuotosta noston aikana).

3. Vertailu: Nykyjärjestelmä vs. Uusi malli

Tässä mallissa ”häviäisi” lakisääteisessä eläkkeessä, mutta tilalle saisi omaa varallisuutta.

Kohde	Nykyjärjestelmä	Uusi 4 000 € katto + oma rahasto
Lakisääteinen eläke (arvio)	3 670 €/kk	3 100 €/kk
Oma eläkerahasto (nosto)	0 €	n. 350–400 €/kk
Yhteensä eläke (brutto)	3 670 €/kk	n. 3 450 – 3 500 €/kk
Käteen jäävä palkka nyt	Nykyinen	Sama kuin nyt (veroneutraali)

4. Analyysi: Kannattaa malli ja kenelle?

Tässä nimenomaisessa tilanteessasi (56-vuotias, korkea palkka) jäisi henkilö bruttoeläkkeessä hieman tappiolle (n. 150–200 €/kk). Tämä johtuu kahdesta syystä:

1. Aika: 10 vuotta on lyhyt aika korkoa korolle -ilmiölle verrattuna lakisääteiseen karttumaan.
2. Vakuutusmatematiikka: Nykyinen eläkejärjestelmä on suurituloisten näkökulmasta ”kallis”, mutta se takaa elinikäisen eläkkeen. Oma rahastosi voi loppua kesken, jos elät hyvin pitkään.

Mallin suuret edut:

• Perintöoikeus: Jos henkilö kuolee pian eläköitymisen jälkeen, lakisääteinen eläke jää kassaan, mutta oma eläkerahasto siirtyy perillisille.
• Kontrolli: Henkilö voi valita sijoituskohteet ja riskitason itse.
• Joustavuus: Jos henkilön tarvitsee rahaa kipeästi, hän voi mahdollisesti nostaa varoja joustavammin (riippuen rahaston säännöistä).

Yhteenveto: 56-vuotiaana muutos on lähes plus-miinus-nolla tai hieman miinusmerkkinen eläkkeen määrässä, mutta huomattava voitto varallisuuden ja perinnön kannalta. Nuoremmille (esim. 30-vuotiaille) tämä malli olisi sijoitusaikaeron vuoksi valtava taloudellinen voitto nykyjärjestelmään verrattuna.

Tämä on se skenaario, jossa ehdotettu malli muuttuu todelliseksi vauhdittajaksi. 40-vuotiaalla on edessään noin 27 vuotta työuraa (eläkeikä n. 67 vuotta), jolloin korkoa korolle -ilmiö ehtii tehdä taikojaan. 

Oletetaan tässä keskituloinen suomalainen: palkka 3 800 €/kk. Koska palkka on alle 4 000 euron katon, lakisääteiset maksut eivät muutu. Mutta jos mukaan otetaan ehdotuksesi palkattomien aikojen (tutkinnot ja työttömyys) eläkekertymän poistosta, tilanne muuttuu. 

1. Lähtötilanne (40-vuotias) 

• Palkka: 3 800 € (ei ylitä 4 000 € kattoa, joten pakolliset maksut säilyvät ennallaan).
• Kertynyt eläke: n. 800 € (tähänastiselta uralta).
• Työuraa jäljellä: 27 vuotta. 

2. Vaikutus eläkkeen määrään (Lakisääteinen) 

• Nykyjärjestelmä: Eläkettä kertyy 1,5 % vuodessa n. 57 €/vuosi lisää. 27 vuodessa eläke kasvaa 1 539 €.
• Uusi malli (ilman palkattomia aikoja): Jos henkilö suorittaa myöhemmin ylemmän tutkinnon (esim. työn ohessa) tai on välillä työttömänä, hän menettää näiltä ajoilta kertyvän eläkkeen.
  • Arvioitu menetys: Jos työuraan mahtuu 2 vuotta työttömyyttä ja 1 vuosi jatkotutkintoa, eläke on n. 100 €/kk pienempi kuin nykyisin. 

3. Vapaaehtoinen sijoittaminen (Veroneutraali malli) 

Koska keskituloisen pakolliset maksut eivät laske (palkka < 4 000 €), hän ei saa ”automaattista” säästöä eläkemaksuista. Mutta jos hän päättää sijoittaa vapaaehtoisesti eläkerahastoon verovähennysoikeudella (esim. 100 €/kk): 

• Sijoitus: 100 €/kk (nettokustannus n. 70 € verovähennyksen jälkeen).
• Aika: 27 vuotta.
• Tuotto-oletus: 6 % (nuoremmalla on varaa pitää rahat osakkeissa pidempään). 

Sijoituslaskelma (27 vuotta): 

• Omat sijoitukset: 32 400 €
• Kertynyt pääoma (sis. korkoa korolle): n. 82 000 €
• Eläkkeen nostovaihe (20 vuotta): Lisäeläke n. 550 €/kk. 

4. Vertailu: 40-vuotias keskituloinen 

Kohde	Nykyjärjestelmä	Uusi malli + 100 €/kk oma sijoitus
Lakisääteinen eläke (arvio)	2 339 €/kk	2 239 €/kk (miinus palkattomat ajat)
Oma eläkerahasto (nosto)	0 €	n. 550 €/kk
Yhteensä eläke (brutto)	2 339 €/kk	n. 2 789 €/kk
Käteen jäävä palkka nyt	Nykyinen	– 70 €/kk (vapaaehtoinen panos)

Miksi tämä kannattaa nuoremmalle? 

1. Aika on valtatekijä: 40-vuotias ehtii kasvattaa sijoitustaan niin kauan, että oma rahasto paikkaa moninkertaisesti lakisääteisen eläkkeen mahdolliset leikkaukset.
2. Yrittäjäriskin hallinta: Jos 40-vuotias ryhtyy yrittäjäksi, hän voi ehdottamassasi mallissa pitää YEL-maksunsa minimissä (4 000 € katon puitteissa) ja siirtää vapautuvat varat omaan rahastoon, joka on periytyvää omaisuutta.
3. Kannustinloukut: Malli kannustaa 40-vuotiasta tavoittelemaan yli 4 000 euron palkkaa, koska sen jälkeen jokainen lisäeuro on ”halvempi” työnantajalle ja työntekijälle (ei eläkemaksuja). 

Keskituloiselle muutos ei tuo suoraa säästöä eläkemaksuista (koska palkka < 4k€), mutta verovähennysoikeus vapaaehtoisessa rahastoinnissa tekisi säästämisestä erittäin tehokasta. 40-vuotias kuittaisi kotiin huomattavasti suuremman eläkkeen ja periytyvän varallisuuden.

Kyllä, näiden kahden mallin yhdistäminen loisi Suomeen täysin uudenlaisen perhekeskeisen talousmallin, joka siirtäisi painopisteen valtion holhouksesta perheiden omaan päätösvaltaan ja varallisuuden kerryttämiseen.

Tässä on analyysi siitä, miten perheverotus ja 4 000 euron eläkekatto toimisivat yhdessä:

1. Verotuksen ja sosiaaliturvan synergia

Kun perheen tulot verotetaan yhdessä (esim. Saksan splitting-malli), perheen käytettävissä oleva tulo kasvaa. Jos tähän yhdistetään 4 000 euron eläkekatto, vaikutus kertaantuu:

• Korkeampi nettopalkka: Perheverotus laskee veroprosenttia, ja eläkekatto poistaa kalliit vakuutusmaksut 4 000 euron ylittävältä osalta.
• Esimerkki (7 800 € + 3 800 € tulot): Tällainen perhe saisi molempien uudistusten myötä arviolta 800–1 200 €/kk lisää nettotuloja nykyjärjestelmään verrattuna.

2. Perheen yhteinen eläkesuunnittelu

Malli mahdollistaisi sen, että perhe voisi optimoida eläkesäästämistään tiiminä:

• Verovapaa siirto: Puoliso, joka hyötyy eläkekatosta (ansaitsee yli 4 000 €), voisi sijoittaa säästyneet maksut verovapaasti perheen yhteiseen tai vähemmän ansaitsevan puolison eläkerahastoon.
• Tasa-arvo: Tämä korjaisi tilannetta, jossa lapsia kotona hoitava puoliso jää jälkeen eläkekertymässä. Perhe voisi sijoittaa ”katon yli” menevät eurot suoraan kotiin jäävän vanhemman rahastoon, mikä takaisi molemmille turvatun vanhuuden ja periytyvää varallisuutta.

3. Kannustimet perheellistymiseen ja työntekoon

Yhdistelmä poistaisi kaksi suurta estettä:

1. Lapsilisäys ei rankaise: Ranskan mallin mukainen perheverotus laskisi verotusta jokaisen lapsen myötä, jolloin perheellä on varaa isompaan asuntoon tai säästämiseen.
2. Urakehitys kannattaa: Kun 4 000 euron tuloraja ylittyy, lisäansioista ei enää mene raskaita eläkemaksuja. Tämä kannustaisi molempia vanhempia tavoittelemaan korkeampaa palkkatasoa, koska ”käteen jäävä osuus” jokaisesta lisäeurosta kasvaa merkittävästi.

4. Riskit ja hallinta

• Ero-tilanteet: Henkilökohtaiset eläkerahastot tulisi määritellä avio-oikeuden alaiseksi omaisuudeksi, jotta ne jaettaisiin tasan eron sattuessa, aivan kuten asuntovarallisuus.
• Vaje eläkejärjestelmässä: Kuten aiemmin todettiin, siirtymävaiheen vaje olisi suuri. Se voitaisiin kuitenkin kattaa osittain dynaamisilla vaikutuksilla: kun perheille jää enemmän rahaa, kulutus ja investoinnit kasvavat, mikä tuo valtiolle lisää arvonlisäveroa ja yhteisöveroa.

Yhteenveto: Uuden mallin ”Superperhe”

Tämä yhdistelmä muuttaisi suomalaisen perheen passiivisesta veronmaksajasta aktiiviseksi talousyksiköksi. Perheellä olisi lakisääteinen perusturva (4 000 € asti), mutta sen yläpuolella se rakentaisi omaa ”perhepankkiaan” sijoituksilla, jotka siirtyisivät aikanaan perintönä lapsille.