Suomessa on käsillä täysin kestämätön tilanne, joka sapettaa tätä radikaalikepulaista. Meillä on 90 tuhatta nuorta potkimassa kiviä kotonaan, ja samaan aikaan yrittäjät painavat niska limassa ilman apukäsiä. Tähän on tultava loppu. Me tarvitsemme käyttöön Olgan mallin – ja me tarvitsemme sen nyt!
Kansanedustaja Olga Oinas-Panuman malli ei ole mitään himmeää teoreettista himmelirakentamista, vaan puhdasta tervettä järkeä. Idean ydin on yksinkertainen: siirretään ne rahat, jotka nyt valuvat nyt passiivisiin tukiin, ja kunnan ja valtion väliseen rahansiirtoon, suoraan nuoren palkkapussiin. Valtio ja kunnat eivät maksa euroakaan lisää. Sen sijaan nuoren työmarkkinatuki ja kunnan tuskalliset ”sakkomaksut” yhdistetään potiksi, joka maksetaan suoraan palkkana työntekijälle. Yritys hoitaa oman osuutensa minimipalkkaan asti.
Kaikki voittavat: nuori saa oikeaa palkkaa ja itsekunnioitusta, kunta auttaa nuoriaan ja säästää sakoissa, ja yritys saa tekijän lähes riskittä.
Loppu sakkomaksuille ja turhalle byrokratialle!
Nykyjärjestelmä on suorastaan hölmöläisten hommaa. Kunnat maksavat valtiolle järjettömiä ”sakkomaksuja” siitä, että nuori on työtön. Mitä järkeä siinä on? Ei mitään!
Olgan mallissa nämä sakkomaksut ja Kelan työmarkkinatuet lyödään yhteen potiksi, joka maksetaan nuorelle palkkana. Yritys hoitaa oman siivunsa päälle minimipalkkaan asti.
- Kunta säästää: Sakkomaksuautomaatti on mahdollista katkaista ja kunnalla on jotain keinoja hankkia töitä nuorille.
- Valtio säästää: Passiivinen makuuttaminen loppuu ja verotuloja alkaa ropista.
- Nuori voittaa: Hän saa oikean työpaikan, oikean palkan ja itsekunnioituksensa takaisin.
Ja mikä parasta: kun nuori vakinaistetaan kokeilun jälkeen, kunta ja valtio säästävät satoja tuhansia euroja työttömyysturvasta ja mahdollisista tulevaisuuden sote-menoissa. Se on miljoonaluokan teko per nuori!
- Kunta tuulettaa: Heti kun nuori vakinaistetaan, kunnan kallis sakkomaksuautomaatti pysähtyy lopullisesti. Kunta ei enää lähetä rahaa valtiolle tyhjän panttina, vaan alkaa saada nuorelta kunnallisveroa. Se on puhdasta tuloa palveluihin!
- Valtion porkkana: Valtio voisi lisäksi palkita työllistävän yrityksen antamalla pienen työnantajamaksuhuojennuksen ensimmäiseksi vuodeksi vakinaistamisen jälkeen. Se on valtiolle halpaa, koska vaihtoehtona olisi paluu työttömyyskorvausten maksajaksi.
- Syrjäytymisen hinta: Yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle miljoona euroa elinkaarensa aikana. Jokainen vakinaistettu nuori on siis valtiolle ja kunnalle miljoonan euron säästö.
Tähdet kunniamerkiksi niille, jotka rakentavat Suomea
Meidän on tehtävä nuorten työllistämisestä yrityksille ylpeysasia. Ehdotan, että lyömme yritysten ikkunoihin ja nettisivuille Nuorten Työllistäjä -merkin, joka ei ole mikään virkamiesten paperinpyöritysleima, vaan todellinen kunniamerkki:
- ⭐ Yksi tähti: Olet uskaltanut avata oven ensimmäiselle nuorelle. Arvostan!
- ⭐⭐ Kaksi tähteä: Olet vakinaistanut nuoren. Olet ottanut vastuuta Suomen tulevaisuudesta.
- ⭐⭐⭐ Kolme tähteä (Kultataso): Yli puolet Olgan mallilla työuran alkuun päässeistä yrityksesi nuorista on saanut pysyvän työpaikan. Sinä olet tämän maan selkäranka, ja asiakkaiden pitäisi kantaa rahansa juuri sinulle!
Teot ratkaisevat, eivät korulauseet
Nyt on aika lopettaa se iänikuinen työryhmissä istuminen ja paperien pyörittely TE-toimistoissa. Annetaan yrittäjille mahdollisuus ja nuorille tulevaisuus. Olgan malli purkaa kannustinloukut ja tekee palkkaamisesta kannattavaa kaikille.
Koordinaattorit pois lasipalatseista ja yritysten pariin!
Työllisyyspalveluiden siirrossa kuntiin on nyt se kuuluisa etsikkoaika.
Kuvitelkaa: kunnan työllisyysneuvoja ei enää kyttäile nuoren CV-päivityksiä, vaan hänestä tulee yrittäjän oikea käsi. Hän marssii paikalliseen konepajaan tai kahvilaan, lyö Olga-mallin paperit pöytään ja sanoo: ”Tässä on motivoitunut nuori, tässä on valmis paketti tukien siirrosta palkaksi, ja tässä on sinulle se ensimmäinen tähti ikkunaan.”
Tämä on se konkreettinen apu, jota yrittäjät huutavat. Kun kunta vastaa sekä nuoren tuesta että työllistämisestä, sillä on vihdoin aito motiivi onnistua. Työllisyysneuvoja onkin ”tähtimanageri” ja paikallisen yrittäjän konkreettinen tuki, joka auttaa yritystä nousemasta yhden tähden kokeilijasta kolmen tähden mestariksi.
Ei enää kaukaisia puheluita maakuntakeskuksiin, vaan kättä päälle oman kaupungintalon kahviossa. Se on sitä radikaalia lähidemokratiaa ja talousjärkeä parhaimmillaan!
Ja tietysti tämä on sitä radikaalia keskustalaisuutta, jota Suomi huutaa: luotetaan ihmiseen, poistetaan turha sääntely ja laitetaan työ etusijalle. Nyt ne tähdet jakoon ja nuoret hommiin – p*%*@¤e sentään!
Vastaa