Viimeksi pohdin sitä, kuinka luottamus hyvinvointivaltioon on ihan tutkimustulostenkin mukaan rakoilemassa. Mutta ei pelkkä murehtiminen auta – me tarvitsemme remontin. Ja remontti alkaa siitä, että määritellään uudelleen, mikä on se ”peruspaketti”, josta emme tingi tuumaakaan.
Nyt tuntuu siltä, että valtio yrittää olla vähän kaikkea kaikille, mutta lopputuloksena mikään ei oikein toimi kunnolla. On aika palata juurille ja sopia selkeästi, mitä jokainen suomalainen saa vastineeksi veroeuroilleen – asui hän sitten Helsingin ytimessä tai Lapin perukoilla.
Kutsutaan sitä vaikka kansalaistakuuksi. Se pitää sisällään asiat, jotka ovat suomalaisuuden kovaa ydintä:
- Turvallisuus ensin: Poliisin on tultava paikalle, kun hätä on suuri. Rajojen on pysyttävä kiinni luvattomilta ja huoltovarmuuteen on voitava luottaa, etteivät kaupan hyllyt tyhjene kriisissäkään.
- Terveys ja hoiva: Sairastuessa on päästävä hoitoon, ja vanhuuden kynnyksellä on voitava luottaa siihen, ettei jää heitteille. Se on inhimillistä.
- Tulevaisuuden eväät: Laadukas tasa-arvoinen koulutus on ollut Suomen suurin menestystarina. Siitä ei saa tulla asuinalueesta riippuvaista onnenkauppaa.
- Oikeudenmukaisuus: Jokaisen on oltava samanarvoinen lain edessä. Piste.
- Toimiva arki: Teiden on oltava kunnossa ja tietoliikenne- ja sähköyhteyksien toimittava, jotta tässä maassa voi asua ja yrittää. Ja jos elämä heittää kapuloita rattaisiin, minimitoimeentulon on kannateltava pahimman yli.
Tämä on se lista, josta ei neuvotella. Kaikesta muusta voidaan tarvittaessa joustaa ja hienosäätää, mutta nämä ovat ne pilarit, joiden varaan kansallinen yhtenäisyys rakentuu.
Kun tiedämme, että perusasiat ovat kunnossa, meillä on taas syytä luottaa toisiimme ja järjestelmään. Se on se liima, joka pitää meidät yhdessä ja saa meidät haluamaan puolustaa yhteistä Suomea – silloinkin, kun maailmalla tuulee kovaa.
Lopetetaan siis näpertely epäolennaisuuksien parissa ja laitetaan perusta kuntoon. Se on ainoa tapa pelastaa suomalainen onnellisuus.
Vastaa