Puhdas vesi ei ole itsestäänselvyys, vaikka Suomessa siltä usein tuntuu. Järviemme ja jokiemme tila on monin paikoin parantunut, mutta pinnan alla lymyää yhä menneisyyden varjoja. Kun puhumme vesiensuojelusta, emme voi katsoa vain eteenpäin; meidän on kohdattava teollisuuden ”vanhat synnit”, jotka vaikuttavat ekosysteemeihimme vielä vuosikymmenten jälkeen. Viime päivinä ovat puhuttaneet Kaarinan myrkkytontit.
Historialliset virheet ovat jättäneet pysyvän jäljen. Esimerkiksi Kymijoen pohjasedimentit kantavat yhä muistoja takavuosien paperi- ja kemianteollisuuden päästöistä, kuten elohopeasta ja dioksiineista. Myös Kokemäenjoen varrella on nähty, kuinka vuosikymmenten takaiset huolimattomuudet voivat myrkyttää kalaston ja rajoittaa virkistyskäyttöä sukupolvien ajan. Tämä on jo nyt todellisuutta Pohjois-Suomen joissa kaivosvalumien vuoksi. Nämä tapaukset muistuttavat, että ympäristön kantokyky on rajallinen ja virheiden korjaaminen on hitaampaa ja kalliimpaa kuin niiden ennaltaehkäisy.
Elinkeino ja elämänlaatu vaarassa
Vesistöjen saastuminen ei ole vain ekologinen katastrofi, vaan se iskee suoraan suomalaiseen elämäntapaan ja elinkeinoihin. Virtavesien kalat, kuten lohi ja taimen, ovat äärimmäisen herkkiä veden laadun muutoksille. Jos kutupaikat saastuvat, menetämme paitsi luonnon monimuotoisuutta, myös kalastusmatkailun tuomat tulot.
Vesi ei pysy vain uomissaan. Se imeytyy maaperään ja ravitsee metsämme. Saastunut vesi voi pilata lähialueiden marja- ja sienisadot, jolloin luonnon puhtaat antimet muuttuvat terveysriskiksi. Tämä on kova isku niin jokamiehenoikeuksille kuin luonnontuotealallekin.
Mökkeily ja matkailu vaativat kirkkaita vesiä
Suomalainen matkailu ja mökkikulttuuri nojaavat puhtaaseen luontoon. Kuka haluaa lomailla rannalla, jossa vesi on sameaa tai uintikelvotonta?
- Mökkikäyttö: Kiinteistöjen arvo ja virkistysarvo romahtavat päästöjen myötä.
- Matkailu: Suomen maine puhtaana kohteena murenee, jos teollisuus saa vapaasti kuormittaa vesistöjä.
Tiukat päästörajat nyt
Nykypäivän haasteet vaativat uusia työkaluja. Emme voi enää tuudittautua vanhoihin lupakäytäntöihin. Tarvitsemme pikaisesti tiukemmat ja sitovammat vesistöpäästörajat, jotka ottavat huomioon vesistöjen kokonaiskuormituksen. Teollisuuden on kannettava vastuunsa modernilla teknologialla – ei luonnon kustannuksella. Akkutehtaat eivät saa päästää sulfaattipäästöjään haavoittuvaan, matalaan Suomenlahteen.
Keskustan Vihreä aalto-ympäristötietoiset, Puhtaan meren puolesta ry ja erityisesti asiantuntija- ja kansalaisaktivistiroolissa Outi Lankia Porvoosta on herättänyt minut tähän uhkaan ja työhön vesistöjen ja päästörajojen säätämisen puolesta.
💧 Puhdas vesi on perusoikeus. Se on kaiken elämän, virkistyksen ja kestävän talouden perusta. Pidetään huolta, että menneisyyden virheet opettavat meitä suojelemaan kalleinta aarrettamme ennen kuin on liian myöhäistä.
Vastaa