Hyvää äitienpäivää meille kaikille – äideille, isoäideille, äidiksi haluaville ja äitiyden merkitystä pohtiville.
Tätä kirjoittaessani mielessäni siintää tuleva pitkä viikonloppu. Edessä on matka Joensuuhun tyttären muuttoavuksi. Se on konkreettinen muistutus siitä, miten omat lapset ovat elämänmittainen lahja, vaikka he kasvavat ja itsenäistyvät. Vanhemmuus ei pääty kotoa lähtemiseen; se vain muuttaa muotoaan uudenlaiseksi tueksi ja rinnalla kulkemiseksi.
Äitiys on tänä päivänä mahdollista valita opiskelun ja uran rinnalle. Se ei ole joko–tai-kysymys, vaan osa rikasta ja monipuolista elämää. Suomessa meillä on upea, ylisukupolvinen vahvojen naisten ketju. Olemme saaneet perintönä sitkeyttä ja rohkeutta tavoitella unelmiamme kaikilla elämän osa-alueilla.
Äideistä on nykyään moneksi, ja tästä kuuluu kiitos myös isille. Kun isistä on tullut tasavertaisia kumppaneita vanhemmuudessa ja kotitöissä, äitiyden ympäriltä on murtunut vanhoja rajoitteita. Tasa-arvo ei ole nollasummapeliä, jossa yhden aseman parantaminen olisi toiselta pois. Se on harha, joka sietäisi väistyä politiikan ja keskustelun ytimestä. Jokaisella meistä on yhtäläinen arvo – äitinä ja naisena, isänä ja miehenä.
Oma tasa-arvokäsitykseni on muotoutunut vahvasti syntymävuoteni 1970 kautta. Se oli vuosi, jolloin Suomessa kiellettiin rotusyrjintä. Se oli merkittävä askel kohti yhteiskuntaa, jossa ketään ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan syntyperän tai sukupuolen perusteella. Tämä ajatus ihmisarvon jakamattomuudesta kantaa myös äitiyden ja perhe-elämän monimuotoisuuden arvostamiseen.
Nautitaan tästä päivästä, muistetaan juuremme ja katsotaan ylpeydellä eteenpäin.
Heidi
Vastaa