Ennallistamisasetus on isku demokratiaa ja omaisuudensuojaa vastaan
EU:n ennallistamisasetus on puhuttanut ja puhuttaa syystäkin. Vaikka luonnon monimuotoisuuden turvaaminen ja luontokadon pysäyttäminen ovat maallemme elintärkeitä tavoitteita, keinot ja politiikan tavat, joilla niitä nyt ajetaan, ovat syvästi ongelmallisia.
Ennallistamisasetuksen hyväksymisprosessi ja sen sisällölliset paikalliset ja maakohtaiset olosuhteet huomiotta jättävät vaatimukset muodostavat vakavan uhan suomalaiselle lähidemokratialle, kansalliselle päätösvallalle ja perustuslailliselle omaisuudensuojalle.
Päätösvallan siirtäminen pois kansallisista käsistä ei ole keskustalaista politiikkaa. Keskustalaisen ajattelun ydintä ovat aina olleet vahva omaisuudensuoja, itsenäinen päätöksenteko ja lähidemokratia – periaate siitä, että päätökset tehdään mahdollisimman lähellä niitä ihmisiä, joita ne koskevat.
Metsät eivät kuulu EU:n toimivaltaan
EU:n perussopimusten mukaan unionilla ei ole yhteistä metsäpolitiikkaa. Metsäpolitiikka on ja sen pitäisi olla kansallisen päätösvallan alaisuudessa. Ennallistamisasetus kuitenkin hiipii takaportti-ilmastopolitiikan ja ympäristönormien kautta suoraan suomalaisten metsienitsemäräämisoikeuden alueelle. Kun yksityiskohtaiset tavoitteet ja rajoitukset sanellaan Brysselistä käsin, ohitetaan se tosiasia, että Suomessa tunnemme omat metsämme, suomme ja luontotyyppimme parhaiten. Meillä on pitkät perinteet kestävästä metsänhoidosta ja suomalaisesta luonnonvarapolitiikasta, jota on kehitetty sukupolvien ajan.
Uhka omaisuudensuojalle ja arjen turvalle
Suomalainen hyvinvointi on rakennettu metsästä ja vesistöistä, ja suuri osa metsistämme ja rannoistamme on tavallisten perheiden ja yksityisten ihmisten omistuksessa. Vahva omaisuudensuoja on oikeusvaltion kulmakivi. Ennallistamisasetus luo raskaan varjon tämän suojan ylle. Metsänomistajille on voitava taata ennakoitavuus ja oikeusturva. Pakottamiseen ja ylhäältä annettuihin käskyihin perustuva politiikka sotii suomalaista sopimusyhteiskuntaa vastaan.
Demokratiavaje ja poliittinen vastuu
Suuri huoli liittyy myös siihen, miten päätöksenteko etenee. Kun sääntelyn yksityiskohdat ja toimeenpanon raamit siirtyvät pois Suomen eduskunnalta, hämärtyy samalla poliittinen vastuu.
Demokratiassa päättäjien on oltava vastuussa teoistaan äänestäjilleen. Jos keskeiset linjaukset siirretään suljettujen ovien taakse virkamiehille ja EU-koneiston rattaisiin, suomalaisilla ei ole enää mahdollisuutta vaatia päättäjiään tilille vaaleissa. Tämä kehitys murentaa luottamusta demokraattiseen järjestelmään. Päätöksenteko on alistettava avoimelle demokraattiselle keskustelulle, ja suomalaisten poliitikkojen on uskallettava ottaa vastuu isänmaan edun puolustamisesta.
Luontokato torjutaan yhteistyöllä, ei sanelemalla
Luonnon suojelemiseksi on olemassa parempia ja tehokkaampia keinoja kuin Brysselin ylikansalliset asetukset, jotka kohtelevat jäsenmaita epäreilusti. Suomalaista luontoa voidaan suojella ja luontokatoa estää vahvistamalla vapaaehtoisuuteen ja kannustimiin perustuvia ohjelmia. Kun luonnonsuojelua tehdään yhteistyössä maanomistajien, paikallisyhteisöjen ja asiantuntijoiden kanssa, saavutetaan kestävämpiä tuloksia ilman, että murennetaan talouden pohjaa tai ihmisten itsemääräämisoikeutta.
Päätösvallan pitäminen omissa käsissä ei ole itsekkyyttä, vaan vastuun kantamista omasta maasta, taloudesta ja tulevista sukupolvista. Suomen metsistä päätetään Suomessa.
Ratkaisu: Kansallinen suunnitelma suomalaisilla ehdoilla ja maksimijoustoilla
Koska ennallistamisasetus on nyt voimassa, taistelu siirtyy kansallisen toimeenpanosuunnitelman laadintaan. Tässä vaiheessa suomalaisten päättäjien on otettava ohjat käsiinsä ja varmistettava, että EU:lle esitettävä suunnitelma tehdään puhtaasti suomalaisilla ehdoilla, keskustalaisia periaatteita kunnioittaen. Metsien virkistyskäyttö esim. suunnistukseen ja jokamiehenoikeus tulee säilyttää nykymuodossaan. Valtion pitää edelleen mielellään suojella omistamiaan vanhoja metsiä.
Ratkaisun on perustuttava kolmeen periaatteeseen.
1. Täysi vapaaehtoisuus ja taloudellinen tuki:
Ennallistamistoimia ei saa viedä läpi pakolla tai pakkolunastuksilla. Pohjana on oltava maanomistajien vapaaehtoisuus. Jos suojelua tai ennallistamista tehdään, siitä on maksettava maanomistajalle ja viljelijälle täysi ja reilu korvaus. Tukijärjestelmien on oltava kannustavia, ei rankaisevia.
2. Asetuksen maksimijoustojen hyödyntäminen:
Suomen on käytettävä hyväkseen jokainen asetuksen sallima kansallinen sovellutus, poikkeus ja joustomahdollisuus. Kansallisessa suunnitelmassa on otettava huomioon maamme pohjoiset erityispiirteet, huoltovarmuus ja elinkeinoelämän toimintaedellytykset. Emme saa suorittaa ”luokan priimuksena” sellaista, mikä vaarantaa oman taloutemme.
3. Vesistöjen suojelu uusilta uhkilta:
Nykyisellään teollisuus kuormittaa vesistöjämme. Säätämällä yhtenäiset vesistöpäästörajat on mahdollista sekä tukea puhtaan teollisuuden ja kestävän luonnonvarojen käytön toimia että mahdollistaa suomalainen elämäntapa oikeudenmukaisesti. Demokratia ja poliittinen vastuu toteutuvat silloin, kun eduskunta linjaa nämä raamit selkeästi, eikä valtaa anneta nimettömille virkamiehille.
Kun luonnon tilaa tarkastellaan laajasti, meidän on suunnattava katse yhä enemmän vesistöihimme. Sen sijaan, että Brysselistä säännellään metsänhoitoa, Suomen tulisi itse säätää tiukemmat ja ajantasaiset vesistöpäästörajat. Näin voimme suojella sisävesiämme ja Itämerta uusilta, nousevilta ympäristöuhkilta, kuten kaivosteollisuus, tai hajakuormitukselta mutta teemme sen oman kansallisen lainsäädäntömme kautta, emme EU:n sanelemana.
Suomen luontoa hoidetaan parhaiten täällä kotona, yhteistyössä suomalaisten ihmisten kanssa.
Vastaa